Kohta loppuu toukokuu

Kobenhavns Konger on ollut hiljainen viime viikkoina. Valtran turbo on kuitenkin viheltänyt kainoa melodiaa Itä-Savon hiljeneviin iltoihin Vertin pelloilla ja emulsiosekoittimet hurisseet kuumeisesti aurinkoisessa Kööpenhaminassa, joten jonkinlaisia elämästä kertovia ääniä on kuitenkin saatu aikaiseksi. 

Komennus Kööpenhaminassa alkaa olemaan ehtoopuolella ja paluupäivät häämöttävät jo edessä. Kotipuoleen paluuta odotetaan hartaasti, kesä Suomessa tuntuu aivan varmasti tämän kevään jälkeen kertakaikkisen ihanalta. Kokolailla. Ja mikä parasta, toimintaa piisaa varmasti koko kesäksi. Jotta ei menisi ihan futuuriksi, on paikallaan kertoa minkälainen sää Kööpenhaminassa on viime päivinä ollut ja jotain muutakin tähdellistä täältä.

Viikonloppuna oli kuninkaalliset häät ja eilen, maanantaina, ralli-prinssillä syntymäpäivät. Prinssi Frederikhän tykitteli viikonloppuna veljänsä häihin sellaista kyytiä, että tiukimmassa kaarteessa Aston puski pahaan sivuluisuun ja parista poliisista oli tulla keulakoristeita. Tämä nelikymppinen ikinuori menee aina ihan villiksi, kun alla on ärhäkkä menopeli ja takapenkillä sähäköitä mimmejä, tässä tapauksessa tulevat kuningattaret Mette-Marit ja Mary. No, kukapa ei menisi, jos vielä stereoista pauhaisi The Tin Tingsin 'shut up and let me go'. 

Heikki oli taas tapansa mukaisesti hukannut kutsun kyseisiin häihin, se todennäköisesti oli jäänyt toisen saketin taskuun Haukivuorelle. Joten jouduttiin jättämään nämä jamit väliin ja keksimään jotain muuta.. 

Viikonloppuisin, erityisesti lauantaina kaupunki on ylikuormitettu ihmisistä ja keskustassa liikkuminen muistuttaa pingviinien liikehdintää. Pingviineistä tulikin mieleen BBC:n luontodokumenttien sarja Planeettamme Maa. Kerrassaan loistava dokumentti, parasta viihdettä ja vieläpä opettavaista. Suosittelemme sadepäivien varalle, vaikka tänä kesänä ei kyllä sada! Ainakaan usein! Mutta, ettei punainen lanka katoaisi (sitä ei kyllä näissä kirjoituksissa ole käytetty, enempi on luotettu vapaaseen tajunnanvirtaan tai virtaamattomuuteen) palataan takaisin viikonloppuun. Eli lauantaita vietettiin kiemurrellen keskustassa ja pistäydyttiin syömässä Zirupissa. Syömisestä tuli mieleen, että varattiin pöytä viimeiselle aterialle Kööpenhaminassa ravintola Nomasta. Ei saatu pöytää meille sopivana ajankohtana kuin lounaskattauksesta, mutta ei haittaa. Lounaskattaus on skidisti halvempikin. Noma on Pohjois-Euroopan fine dine ylpeys. Vastikään maailman kymmenenneksi parhaaksi valittu ravintola on kahdella M tähdellä kruunattu. Tarkempi ravintola-analyysi tulee sitten tuon ensi viikolle ajoittuvan visiitin jälkeen. Nyt on lanka jo pahemmin hukassa tai ainakin solmussa tämän metatekstin takana. Mutta yritetään vielä. Lauantai-iltana käytiin katsomassa uusi Indiana Jones ja Kristalliset Aivot. Aika huono.

  

Sunnuntaina päätettiin lähteä tutustumaan Helsingøriin. Tähän väliin Heikki virkistää omaa muistiaan ja kertaa nämä Hel alkuiset kaupungit. Eli Helsingør on Tanskassa, Helsingborg Ruotsissa, Helsinki Suomessa ja helevetti on ihan muualla. Helsingør on noin 40 kilometriä Kööpenhaminasta pohjoiseen, junalla menee roisit puolituntia ja matkalle sattuu upeita rantamaisemia ja salmen takana häämöttävä Ruotsi. Mitä Helsingørissä on? Helsingöriin mennään katsomaan Kronsborgin linnaa (Hamlet's Castle), joka on ollut inspiraationa Shakespearille hänen kirjoittaessaan Hamlettia. Ja tietysti otetaan huikat linnan pihalla sijaitsevasta lähteestä.

  

  

  

  

  

Linna on hieno ja uumenista löytyy koko Tanskan pelastaja legendaarinen Holger Danske. Tuon kivisen kaverin kerrotaan tulevan apuun aina kun Tanskaa uhataan. Heikki ei malttanut olla testaamatta tätä ja kuiskasi Holger Dansken kiviseen korvaan, että Vertin suurruhtinaskunta aikoo valloittaa koko Tanskan ja kasvattaa näin peltopinta-alaa merkittävästi. No, mitä Holger tähän tuumasi? Istui hiljaa ja katseli eteenpäin kaikessa rauhassa. Taitaa tilakoon kasvattaminen olla aihe johon Holger suhtautuu positiivisesti. 

Itse kaupunki, Helsingør, oli todella miellyttävä. Muistutti Raumaa tai Naantalia, sopivan pieni ja kuitenkin eloisa. Kato kuvia!

Tällä viikolla saadaan specialquestia kotipuolesta, joten me jatketaan siivoamista. Hejdu!

Syreenit kukkii.

Naapurissa laulaa tärypora. CBS laajentaa ja rakentaa kasvihuoneen tapaista rakennusta tähän lähistölle. Täällä rakennuksia modernisoidaan varsin rohkeasti ja lopputulokset ovat useimmiten yllättävän hyviä. Ei tosin uskalla vielä sanoa, miten tässä projektissa käy. 

Lämmin sää on saanut myös puolivaloilla kulkevat töhöt liikkeelle ja kaduilla näkee tämän tästä rantojen raunoja ja puistojen pauloja. Nämä kesämenijät on pysytelleet viileillä ilmeisesti piilossa ja nyt lähteneet liikkeelle. Tai sitten Christianiassa on käynnissä joukkopako.  

Olkalle valkeni äsken gradun syvin olemus. Gradu tehdään, jotta pystytään ymmärtämään sitä kuinka Excel ajattelee. Miksiköhän gradun tai ainakin tiettyjen osien tekemistä ei voi vielä ulkoistaa jo toteuttaa, jollain palveluntarjoajalla vaikkapa Intiassa(?)

Kesäiset illat on parasta, mitä tämä kaupunki on meille tarjonnut. Syreenit kukkii ja niiden tuoksu on jokseenkin hurmaava.

Another sunny week in Copenhagen

Nyt on sitten saatu nauttia aurinkoisista ja perhanan lämpimistä kesäpäivistä koko rahan edestä ja jos Danmarks Meteorologiske Instituuttiin on uskominen pitäisi tätä kyytiä piisata vielä ainakin viikon verran. Tällaisista kesäpäivistä sitä on haaveiltu. Itse asiassa viikonloppuna tämä toivottu lämpöaalto osoitti yhtä yllättäviä kykyjä kuin ruotsia puhuva venäläinen. Kävimme nimittäin piknikillä ja aurinkoon tottumaton Heikin kalju imi auringon lämpösäteily samaan tapaan kuin Veke-katiska kutevia ahvenia. Tästä seurasi tietenkin naseva auringonpistos. Aika koomista saada Tanskassa auringonpistos. No, tässä se nähdään, että nuoren miehen ruumiille ei tee hyvää sisätiloissa ja tekovalossa tapahtuva näennäinen sivistyminen. 

  

Menneenä viikonloppuna käytiin katsastamassa Amager Strand, joka on paikallinen uimaranta. Todella siistissä kunnossa oleva kolmisen kilometriä pitkä ranta sijaitsee keskustan ja lentokentän välissä. Toistaiseksi meri on vielä niin kylmä, että uimahousujen alle tulisi pukea kuivat villahousut tai toimivampi märkäpuku, jotta aaltoihin voisi uskaltautua. Ei sen puoleen, että edes tekisi mieli, ei me olla käyty koskaan Helsingissäkään meressä uimassa. Laavuksenkin vesi tuntuu puhtaammalta.

Eilen illalla iltalenkillä tuoksuivat tuomet ja joutsenet soutelivat Frederiksbergin puiston purossa poikasineen. Tuli aika kotoisa olo. Ainut asia, mitä täältä saattaa joskus alkaa kaipaamaan on todennäköisesti tuo puisto heleän vihreässä kevätpuvussaan. 

Naturfrisk

Uutta pätkää ei ole tullut hetkeen ja äkkipikaisimmat luulevat meidän varmaan palanneen jo kesäiseen Itä-Savoon. Mutta ei me olla vielä lähdetty. 

Postwapun kunniaksi kävimme Magasin du Nordissa hankkimassa perjantaille herkut, jotka laadussaan hakkaavaat Stokkan herkun. Täällä kun ei ole tapana pakata vanhentuneita tuotteita uudestaan myyntiin. Mukaan tarttui Rootfruit yhtiön nerokkaasti pakattuja perunalastuja, jotka oli maustettu merisuolalla. Erittäin rapeita ja maukkaita, joskin hieman ylihintaisia perunalastuiksi. Hankituista vihanneksista, jotka kaikki olivat luomua valmistimme Kreikkalaisen salaatin ja täytyy mainita, että tomaatit maistuivat melkein siltä, kuin ne olisi poimittu omasta kasvihuoneesta, melkein. Itse kasvatettuja ja oikean auringonvalon alla kypsyneitä tomaatteja ei kuitenkaan voita mikään. Salaatin jälkeen nautimme kanalla täytettyjä kevätrullia, jotka olivat ihanan rapeita ja dipattuna soijaan mukavan tuhdin makuisia. Vauhdittaaksemme näiden herkkujen matkaa vatsaamme, kulautimme aina välillä tuhdit suulliset Naturfriskin luomukolaa ja mansikkamehua, vuorotellen ja samaan aikaan. On mainittu aikaisemminkin, mutta mainitaan vielä uudestaan, että jos jostain saatte käsiinne Naturfrisk kolaa, joka on Ørbæk-panimon valmistamaa on ulottuvillanne todellinen herkku, jota ei kannata hotalehtaa vaan nautiskella kaikessa rauhassa. Olemme testanneet useita muitakin luomukokiksia, mutta mikään ei ole ollut Naturfriskin veroinen. Nyt voimme sitten vatsat täynnä aloittaa kuulumisten kertailun.

  

  

Pari viimeistä viikkoa täällä on ollut uskomattoman lämmintä ja ulkona on ollut paljon kaikkea mielenkiintoista tongittavaa ja tutkittavaa. Käytiin kaksi viikkoa takaperin visiitillä viehättävässä ja virkeässä Etelä-Ruotsissa. Itä-Savossakin voitaisiin pyrkiä samanlaiseen idylliin kuin noilla kulmilla Ruotsissa. Ja Skånen maaseutu, se se oli upeaa katseltavaa.

Samaisena viikonloppuna saimme vieraita Suomesta ja pistäydyimme ensimmäistä kertaa täällä oleskelun aikana Kööpenhaminan Tivoliin. Ja Olkakos siitä innostui niin paljon, että vuosikortit olivat ihan must hankinta. No, ne on tainnut jo maksaa itsensä takaisin, on me siellä sen verran tiheään käyty. Heikkikin on uskaltautunut käydä vatkaamassa itseään niissä viehkoissa vehkeissä, joista huimin on Taivaskiikku. Kerrassaan järkyttävä kone, mutta näkymät on hyvät. 

  

  

Vajaa viikko sitten Jage ja komentaja Pulliainen tulivat tutustumaan kaupunkiin. Aurinko paistoi suuhteellisen rujosti ja kaupunkia katseltiin useammalta nurkalta. Erityisen viihdyttävä oli tutustumiskäynti Carlsbergin panimolle. Tästä tanskalaisten ylpeydestä me ei olla taidettukaan vielä retostella, joten siitä voi naputella muutaman rivin. Eikös vain? Panimo sijaitsee samoilla kulmilla, jossa me asustellaan eli ihan kaupungin keskustan tuntumassa. On erikoista, että noin valtava panimo pystyy vieläkin säilyttämään paikkansa aivan kaupungin ytimessä. No toisaalta, panimon ympärillä olevat alueet on rakennettu aikanaan juuri panimon tarpeisiin joten kai sijainti on perusteltu, on asuntoja työläisille, laboratorioita, kouluja, päiväkoteja, hevostalleja.. Tanskalaisen oluen ihmeelliseen maailmaan pääsee tutustumaan Carslbergin museossa varsin huokeaan hintaan (50kruunua). Hintaa voi pitää huokeana, sillä tuolla summalla saa kierroksen Carlsbergille ja kaksi vapaasti valittavaa virvoiketta viihtyisästä panimoravintolasta. Testiryhmämme maisteli useampia panimon virvokkeista ja totesi hommassa olevan panemisen meininkiä. Raatin lempilampseksi valikoitu Jacobsenin Saaz Blonde olut, joka oli todella miellyttävän makuista. Tuossa panimo ravintolassa vaalitaan hienostunutta olutkulttuuria. Pieniin nyansseihin kiinnitetään erityistä huomiota, tietty olut nautitaan juuri oikeanlaisesta lasista jne.. Tähän kohteeseen kannattaa ehdottomasti tutustua vieraillessaan tässä kaupungissa. 

Täällä ei vappua vietetty juuri laisinkaan joten tyydyimme seuraamaan aurinkoista vapun juhlintaan nettitv:n kautta ja fiilistelemään edellisiä vappukarkeloita. Eilen tehtiin melkein 20 kilometrin vaellus merelle ja lintujen bongaus alueelle. Tämä alue muistutti enemmän veden puhdistamoa ja tuoksutkin oli niin tuhdit, että huimaamaan alkoi. Koko homman kruunasi naseva sade, joka kasteli meidät pahemmin kun kaikki sadekuurot yhteensä täällä olo aikanamme, eli todella pahasti. Onneksi ei ollut kylmä niin ei vilustuttu. Mitään muuta ihmeellistä ei olla nyt viime päivinä touhuttu, mutta kun aurinko taas lämmittää kivasti niin eiköhän me jotain taas keksitä. 

Pienviljelijät Belgiassa

Nyt on ensimmäiset tuliaissuklaat syöty. Vietettiin eilen varsin hedonistinen hetki ja maisteltiin Neuhausin Rain of Stars kokoelman suklaata, jossa konvehtien suunnittelusta on vastannut maailman arvostetuimmat keittiömestarit. Parhaan konvehdin oli eittämättä suunnitellut kolmella Michelin-tähdellä palkittu ranskalainen kokki Marc Veyrat. Herkullinen ja erilainen oli myös englantilaisen Raymond Blancin suunnittelema konvehti, jonka sisällä oli Earl Grey teellä ja sitruunalla maustettua vaahtoa. Englantilaista raikkautta. Nämä nautinnot olivat siis tuliaisia Belgiasta, tuosta suklaan luvatusta maasta. Kaikki belgialaiset suklaa eivät kuitenkaan vastaa herkuttelijan odotuksia. Tuli nimittäin myös maistettua suklaita, jotka maistuivat jo viimeisen myyntipäiväyksen ohittaneiden joulukalentereiden suklaa"yllätyksiltä".

Mutta itse matkaan:

  

SAS meno-paluu lennot Kööpenhaminasta Brysseliin kustansivat reilut sata euroa, EasyJet olisi lennättänyt meidät 30 euroa halvemmalla, mutta ruumaan menevästä matkalaukusta olisi pitänyt sitten maksaa reilut kymmenen euroa per laukku per suunta eli kokonaishinta olisi ollut suurinpiirtein linjassa SAS:n kanssa. Mutta majoitus, se oli tällä kertaa jackpot. Yksi parhaimmista hotelleista, joissa euroopassa ollaan vierailtu ja hinta oli todella sopusuhtainen puitteisiin nähdenn. Yö maksoi 90 euroa(2henkeä) ja sisälsi allasosaston ja kuntosalin vapaan käytön sekä suuremmoisen aamiaisen. Matkaajista huolehti erittäin huomaavainen henkilökunta, joka kävi päivittäin vaihtamassa myös ruusut huoneemme maljakoihin ja tervetuliaisiksi tarjosi lasilliset shamppanjaa sisäänkirjautumisen yhteydessä. Hotelli sijaitsi EU-parlamentin tuntumassa ja edullisten viikonloppuhintojen avulla hotelli pystyi pitämään käyttöasteen riittävän korkeana myös viikonloppuisin, jolloin EU Eikat ovat toisissa maisemissa. 

Lauantai-aamuna otimme junan Brysselin keskusasemalta kohti Antwerpenia, eikä muuten oltu ainoat suomalaismatkaajat tuossa junassa. Menomatkalla saatiinkiin kuunnella leveällä savolaisella englannilla kerrottu esitelmä Suomen sodista. No, se oli ihan hauskaa. Juna oli vaan tupaten täynnä ja aurinkokin helotti jo sellaisella lämmöllä, että tuntui kuin olisi ollut tiiviissä kasvihuoneessa, jossa kosteusprosenttikin oli lähempänä 100. Matka oli kuitenkin lyhyt, about 30 minuuttia ja maisemat olivat samanlaiset, kuin jos olisi matkannut junalla halki Vantaan. Kaupunki itse ei juurikan sykähdyttänyt, raskasta arkkitehtuuria. Mutta säihkettä kaupunkiin löi maailmankuulu  taidekoulu The Antwerp Royal Academy of Fine Arts. Kerrassaan upea koulu, jossa sijaitsi myös oppilaiden galleria sekä museo (Mode Natie). Tämä museo oli Kokemus, kovalla ja isolla koolla. Lähes täydellinen nautinto, joka tarjosi unohtumattoman kurkistuksen catwalkien taakse ja muodin historiaan. Pelkästään tämän takia kannattaa matkata Antwerpeniin. Koulun yhteydessä toimii myös loistava kirjakauppa, jossa oli taidekirjojen lisäksi esimerkiksi erinomainen kokoelma puuntyöstämisestä kertovaa kirjallisuutta (jokaisen puusepän päiväuni). Mukaan tarttuikin Thomas Corkhillin "A Glossary of Wood" vuoden 1948 teoksesta otettu uusintapainos. Myös Antwerpenin muotisekstetin liikkeitä käytiin katsastamassa erityisen säväyttävä oli Dries Van Notenin liike myyjineen, kysymys oli kuitenkin pikemminkin nähtävyydestä kuin kaupasta. Illaksi matkasimme takaisin Brysseliin ja söimme yhden huonoimmista aterioista pitkään aikaan. Brysselin matkaajan tulee välttää kaupungin ravintolakatuja, koska sapuskan taso noilla kaduilla on todella rujo. 

Sunnuntai-aamuna mahtavan aamubrunssin turvottamana suuntasimme Bruggeen. Juna oli myöhässä lähes VR:mäisellä tyylillä noin puolituntia. Meidän lisäksi Bruggeen oli päättänyt matkata sunnuntai-aamuna tuhat nuorta partiolaista ja ainakin samanverran vatsakkaita turisteja. Nopeat liikkeet takasivat meille kuitenkin istumapaikan koko matkaksi, jonka duraatio oli puolitoista tuntia. Matka kulki läpi yliopistokaupunki Gentin ja Belgian maaseudustakin sai mukavan läpivalaisun. Mistään kauniista maaseudusta ei voi puhua, lehmät laiduntavat Vantaata muistuttavassa ympäristössä. Täältä tulee pakostakin hyvin epäpuhdasta ruokaa. Tämä on ymmärrettävää jos maan väestötiheys on 330 ihmistä neliökilometrillä, kun se esimerkiksi Suomessa on 17 ihmistä neliökilometriä kohden. Juna toi Bruggeen meidän lisäksi todellisen turistipulssin (vrt. Itämeren suolapulssi). Kaupunki oli upea ja yllättävän keväinen. Eikä enää ole epäilystäkään siitä, miksi niin monet EU-uralle haluavat haluaisivat suorittaa opintonsa Bruggen College of Europessa. Aamulla luennoille voisi saapua vaikkapa soudellen. Kaupunki on tosissaan viehättävä ja keskiaikainen arkkitehtuuri hivelee silmää, mutta lukemattomat turistit tekevät kaupungista todella ahtaan. Myös pienoinen pettymys tästä kaupungista löytyi; niitä upeita kanavia kuvittelimme olevan paljon enemmän. 

Maanantaina kuluteltiin Brysselin katuja ja syötiin tötteröittäin ranskalaisiaperunoita. Ja käytiin katsastamassa kaupunginlaidalla sijaitseva Atomium, joka sijaitsi varmasti Brysselin kauimmaisessa lähiössä, jonne metrollakin sai kolistella yli puolituntia. Rakennelma oli hieno, mutta näkymät ylimmästä pallerosta olivat pettymykseksemme suppeat. Illalla kasin jälkeen flygari toi meidät takaisin Kööpenhaminaa yli puolituntia etuajassa, ja tämä täytyy ehdottomasti mainita: matkalaukkuja ei tarvinnut odottaa laisinkaan!

Kliffa reissu.

  

Katso video oikealta ----->

KobenhavnsKonger videossa nyt uusi pätkä otsikolla PIENVILJELIJÄT BELGIASSA!

Kirjallinen tuotos valmistuu kunhan saadaan pyykit pestyä.

niin.

One more to go

Parin tunnin päästä viikonlopuksi Belgiaan. Taustaselvitykset tehty sikäli kun muilta /kiireiltä/ on ehditty ja pakolliset spotit valittu, mutta jätetty riittävästi tilaa hetken mielijohteille ja impulsiivisuudelle. Ensimmäiset ähellykset tulee eteen varmasti lentokentällä, koska Tanska on nostanut terroriuhkan pelossa hälytystasonsa korkeimpaan luokkaan ja kentällä odottaa melkomoinen ryysis. 

Tähän asti viikko on sujunut tutuissa merkeissä ja jännittävimpiä kokemuksia viikon varrelta ovat varmasti olleet käynnit ruokakaupassa. No, sunnuntaina tehty lenkki taisi olla parasta viikossa. Silloin tehtiin taas toistaiseksi pisin juoksulenkki. Hilpaistiin Frederiksbergistä keskustaan ja kierrettiin kaupungin kaikki neljä järveä. Tämä oli sen verran pitkä lenkki, että alkanut viikko on otettu sitten skidisti iisimmin juoksun osalta paikkoja palautellen. Löydettiin samaisella lenkillä myös tämän vannoutuneen luomumaan mielenkiintoisin luomutuote, joka oli aito vihreä luomuparturi. Yritetään saada vielä kuluvan kevään aikana tehtyä pieni läpileikkaus Tanskan luomutarjontaan ja kirjoittaa tänne muutamat rivit löydöistämme.

À quelle heure part l´avion?

Hoe laat vertrekt het vliegtuig?