Tänään saimme mahdollisuuden tutustua Kööpenhaminaan vesitse, sillä CBS järjesti perinteisten hygge-iltojen jälkeen virkistävän veneretken. Tämän retken tarkoituksena oli esitellä vaihtareille Kööpenhamina sellaisena kuin se vuosisatoja sitten oli. Täytyy myöntää, ettei tammikuinen venecruising jäätävässä tuulessa lukeudu hedonistisimpiin hetkiin, joita olemme kokeneet. Näillä kulmilla pyörinyt myrsky oli nostanut merelle tylyn aallokon, jossa Laavuksella veneilyoppinsa saaneet savolaiset olisivat olleet ihmeissään punaisella Lami-merkkisellä soutuveneellä, jonka toinen airokin oli pääsääntöisesti poikki. Kuskimme Søren oli kuitenkin meriä kolunnut, no ei ehkä voi sanoa, että merikarhu, valpas merihylje osuu kuvaukseksi paremmin. Kaverilla kun keskicasen halkaisija oli yli 90 senttimetriä. Kööpenhaminan historia oli meille skandinaaveille tuttu ja pystyimmekin veneretken ajan tsekkailemaan erityisellä tarkkuudella tanskalaista arkkitehtuuria, joka on parhaimmillaan juuri mereltä nähtynä. Särähtävin rakennus löytyi Christianshavnista. Tämä rakennus oli jokaisen kalamiehen unelma, parvekkeelta pystyi vetelemään pystypilkillä ylös turskaa ja kesäisin pintaperholla saattoi halutessaan kokeilla oliko lohi otillaan. Kerrostalo oli nimittäin tylysti halkaistu ja keskelle taloa tehty kanaali, jossa halutessaan pystyi harrastamaan edellä mainittuja aktiviteetteja.
Täysin ilman kommelluksia keikka ei kuitenkaan sujunut. Sillä muuten niin kokenut merimursumme Søren joutui hankalaan tilanteeseen kääntäessään venettämme kovassa aallokossa kapeassa kanaalissa. Ja niinhän siinä kävi, että paatissa jumittui pakki päälle ja jysäytimme lasikuitu paukkuen kanaaliin ankkuroituun asuntolaivaan. Kun paattimme puski jo asuntolaivan eteisessä onnistui Søren saamaan vaihteenpäälle ja kitkuttelimme itsemme takaisin vesille. Tämä tilanne oli houkutellut paikalle runsaasti ohikulkijoita, joita aasialaiset vaihtarit nyt ikuistivat Canonit punaisena hehkuen. Parasta oli kuitenkin kun asuntolaivan asukas, tuhti tanskalainen täti, ilmeistyi laiturille aamutakissa ja jokseenkin tuohtuneena huutamaan merimursullemme, jolloin aasialaiset heittivät ilmoille mairean hymynsä ja antoivat Canonin laulaa tätin tilittäessä tapahtumia.
Veneretkestä kuitenkin selvittiin kokemuksia rikkaampina ja KongensNytorville palatessamme puna Søreninkin kasvoilla oli jo haihtunut.
2 kommenttia:
Viimeinen kuva näyttää ihan Porvoolta. Onko noissa pömpeleissä laivojen koteja vai kansan kuppiloita ?
Kaipa niihin voi veneenkin työntää sisälle, mutta pääsääntöisesti niissä näytti asuvan ihmisiä. ;) Mielenkiintoista on huomata kuinka kodittomien lukumäärä nousee samassa tahdissa vedenpinnan kanssa. Noissa taloissa ei voi asua jos vedenpinta talvisin nousee vielä 20cm.
Lähetä kommentti