Regnet

Tammikuussa Kööpenhamina ei kyllä näytä parhaita puoliaan, kuin aamuisin noin puolen tunnin ajan ja tämäkin tapahtuu vain joka kolmas päivä. Parhailla puolilla tarkoitamme kaupungin aurinkoista sivua. Sillä Aamuauringon kuorruttama Kongens Nytorv on todella kaunis ja saa varmasti kuningatar Margareetankin hymyilemään kauniisti makuuhuoneensa ikkunasta, vaikka häneltä poliittinen valta puuttuukin. Kuningatar perheineen ja veljineen asuu Amalienborgissa, joka on yksi Kööpenhaminan lukemattomista upeista linnoista ja sijaitsee Kongens Nytorvin läheisyydessä. Meidän tämän hetkinen suosikki linna löytyy kuitenkin Frederiksbergistä ja on saanut omaperäisen nimen Frederiksberg Slot. Tätä linnaa ympäröi yksi upeimmista koskaan näkemistämme puistoista, Frederiksberg Have. Tämä puisto näyttää jopa tammikuisessa tihkusateessa kauniilta.

Eilen teimme tarkastuskäynnin paikalliseen Itä-Keskukseen, josta ei löytynyt notkeita rottia vaan julmetun kokoinen kauppakeskus (Fisketorvet), jonka erikoisuuksina voimme mainita Prisma-tyypin tavaratalon, jonka ainut ongelma, kuten kassasetä sen meille esitti oli pankkikorttien kelpaamattomuus (Ei Visaa, Ei mitään pohjoismaisia kortteja, Ainoastaan kaupan oma pankkikortti). Käteinen oli kuitenkin validia ja saatiin pesuaineet ostettua. Kohta se saattaa muuten olla niin, ettei Haukivuoren uudessa S-Marketissakaan käy kuin S-Pankin pankkikortti. Näin sitä luodaan uskollisia asiakkaita.

Tunnetuimmat turistinähtävyydetkin on nyt jo ehditty katsastaa; merenneidot ja oopperatalo sekä täräyttävimmät linnat. Huomaa, että merenneidot oli monikossa. Tämän tarkoitus ei ollut testata blogintarkastelijan kykyä itsenäiseen tekstin ymmärtämiseen vaan tuoda esille se tosiseikka, että merenneitoja onkin kaksi. Toinen on perinteinen pienimerenneito, jonka kaikki tietävät ja toinen on päivitetty versio, moderneilla lisukkeilla (kuvassa).

Meille oli uutta, että perinteinen pienimerenneito on joutunut käymään polilla paikkailtavana useampaan otteeseen. Syitä näihin sairaalakeikkoihin ovat olleet esimerkiksi yllättävät pään ja käsien irtoamiset. Onneksi Tanskassa terveydenhuolto on vankalla pohjalla ja nämä merenneidon vaivat on saatu pikaisesti paranneltua. Sillä jos sama olisi sattunut vaikka Pieksämäellä ja merenneito olisi kiikutettu Pieksämäen aluesairaalaan, olisi hänelle todennäköisesti määrätty ainoastaan Buranaa ja passitettu tyttö takaisin istumaan kivennokkaan hyisen meren äärelle. Nyt kun bodypainting on in, tai ainakin muutama vuosi sitten oli, merenneitokin innostui hommasta niin totaalisesti, että maalautti itsensä kauttaaltaan punaiseksi viime keväänä. Eihän siinä sitten taas muu auttanut kuin polille ja tärpätillä paikat puhtaiksi. Tällä hetkellä neiti näyttää kuitenkin voivan hyvin, hieman taitaa olla lihonut. 

Kööpenhamina ja Tanska ylipäätään on tunnettu rohkeista 

arkkitehtuurisista ratkaisuista. Olkan mielestä tosin myös Suomi on tunnettu rohkeista arkkitehtuurisista ratkaisuista, sillä onhan esimerkiksi Vantaalla useita mielenkiintoisia rakennuksia kuten vaikkapa Keskon-tukku, puhumattakaan Pieksämäen rohkeasta arkkitehtuurista, jota ei voi olla huomaamatta huristellessaan huivit heiluen Pieksämäen Champs-Élyseétä (Keskuskatu) pitkin kohti uutta Citymarkettia. No, on Suomessakin onnistuneita uudemman polven rakennuksia. Kööpenhaminassa niitä näkee vain luvattoman paljon. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa oopperatalo (kuvassa) tai kuninkaallinen kirjasto. Nyt kun Helsingin musiikkitaloprojekti vaikuttaa olevan yhtä nopeassa muutoksessa kuin Ylen Jugnerin naissuhteet eikä rahoitusta tunnu enää löytyvän kuin kuurojen säätiöltä, kannattaisi ottaa mallia tanskalaisista. Kööpenhaminan oopperatalon rahoitus tuli nimittäin kokonaisuudessaan Maersk-logistiikka yhtiön pääomistajalta. Maersk on muuten yksi Tanskan suurimmista yrityksistä (Liikevaihto 2006 oli 137 267 000 000 DKK). Luulisi Suomestakin löytyvän jokin varakas musiikin ystävä, jonka povitaskussa pullottaa muukin kuin puoliksi täysi VSOP luokan konjakki pullo. Yksityisen rahoituksen turvin voitaisiin keskittyä itse rakennusurakkaan eikä poliitikkojen tarvitsisi käydä keskustelua siitä kuka saisi mahdollisesti käyttää musiikkitalon lämpiössä olevaa Jura-merkkistä kahvikonetta.   

Loppuviikon aikana pyrimme toteuttamaan ParkDetective-osion, jossa tarkastelemme erittäin subjektiivisesti täältä löytyviä puistoja, käyttäen mahdollisimman runsaasti 'musta tuntuu' tyyppisiä ilmauksia. Tämän jälkeen blogin lukijat voivat kommentoida kumman (HeikinvaiOlkan) subjektiiviset tulkinnat olivat osuvampia ja mikä puisto voitti todella arvostetun subjektiivisen ParkDetective-awardsin.

Rørdrum?

OlkajaHeikkiOlkajaHeikkiOlkajaHeikkiOlkajaHeikki