Vivahteikas harmaus

Perhana, Sami Sykkökin on viime aikoina päivittänyt omaa muotiblogiaan tiuhempaan tahtiin kuin me tätä. Siihen tuli nyt muutos. Mutta kuten kaikki suomalaiset mäkihyppääjät ja hiihtäjät mekin haluamme ensiksi puolustautua ja esittää enemmän tai vähemmän keksittyjä perusteluja toiminnallemme. Ensiksikin kurssit ovat nyt kuumimmillaan ja päivät kuluu luennoilla istumiseen. Tällä on tosin hyväkin puoli. Se tarkoittaa nimittäin sitä, että intensiivisimmät kurssit CBS:ssä päättyvät pääsiäiseen mennessä ja toivon mukaan kiire hieman helpottaa. Olkalla taasen alkoi labrat tällä viikolla ja seuraavat viikot kuluukin sitten aamusta iltaan yliopistolla. Toiseksi, kaikki uudet tuttavat ovat järjestäneet iltakutsunsa juuri samalle viikolle ja Conversen pohjat ovat kuluneet ensimmäisten viikkojen malliin, kun on siirrytty kaupunginosasta toiseen, joten iltaisin ei ole ehtinyt paneutua muuhun kuin ruuan työntämiseen suuhun. 

Edellisenä viikonloppuna tsekkailimme kaupungin mielenkiintoisia muotiliikkeitä Gammel Kongevejn (eli G-Kökiksen) varrelta. Sihtiin jäi muutama todella mielenkiintoiseksi luokiteltava ilmestys. Murentavinta oli huomata, että täältä saa oikeasti halvemmalla uutta comme des carqons tai sonia rykiel -mallistoa, josta ainakin savossa joutuu maksamaan melkein tuplahinnan. Tämän fashion preview -päivän myötä meille syntyi hienon hieno aavistus siitä, että sonia rykiel saattaa olla tämän kevään se kuuma nimi, ainakin täällä.

  

Mitäs tästä viikosta(?) Voisi kai sanoa, että viikko oli snadisti arkinen ja maisemallisesti yhtä harmaa kuin Anton Gorbijnin Control-elokuva. Aamulla kouluun, illalla lenkille ja sitten ulos tapaamaan tuttavia, kokoajan sataa vettä tai on tuhti sumu. Väriskaala vaihtelee hieman harmaasta uskomattoman harmaaseen. Ja voidaan luvata, että kaikkia näitä  mielenkiintoisia harmaan sävyjä ei löydy Tikkurilan värikartalta. Tämän staattisen värittömyyden kruunasi vielä tiistaina kaupunkiin lorahtanut märkä lumikuuro. Jos savossa lumi muuttuu loskaksi vasta koskettuaan maahan, niin täällä se tulee alas jo valmiiksi märkänä ja koko kaupunki näyttää märältä (ja harmaalta) värjöttelevältä vinttikoiralta. Onneksi viikonlopuksi paikallinen Juha Föhr on luvannut aurinkoa ja kukkivia krookuksia. No, mitä me nyt on tehty tällä viikolla(?) Aaa.aa. Alkuviikosta pääsimme visiitille yhteen upeimmista täällä näkemistämme yksityiskodeista. Tuttavamme Singaporesta asustavat tanskalaisen pariskunnan luona alivuokralaisina ja asunto oli kuin museo, vaikuttavine taidekokoelmineen. Erämiestä viehätti suuresti varmasti vähintäänkin Tanskan suurin kokoelma metsästystorvia. Edellinen oli yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista tällä viikolta yhdessä, belgilaisen tuttavan loppuviikosta tarjoileman sinihomejuusto-aterian kanssa. Jos sanotaan, että turkulaisilla on aura-juusto aina povarissa niin voisi sanoa, että belgialaisilla tai ainakin tällä henkilöllä sinihomejuustoa on varmasti mukana rinkallinen (50litran rinkka). 

Ja toistaiseen loppuun vielä mainitaan Kathleen M. Eisenhardtin artikkeli Agency Theory: An Assessment and Review. Se on parasta viihdettä harmaaseen viikkoon. Olka on tosin uppoutunut emulsioiden viihdyttävään maailmaan, jossa viikko on ollut hyvin valkea ja öljyinen.