Weeknine

Ajan kulumista ei huomaa kuin maitopurkin päiväyksistä, kohta on jo maaliskuu. Viikonloppuna saatiin vieraita kun pikkuiset siskomme isoine matkalaukkuineen tupsahtivat Kastrupin kentälle Blue1 estelyistä huolimatta. Kööpenhaminasta tarkasteltiin taas uusia nurkkia, kun yritimme parhaamme mukaan toimia matkaoppaana näille LonelyPlanettinsa lukeneille neideille. 

Sunnuntai aamuna poikkesimme vierailulle vapaakaupunki Christianiaan. Aamupäivisin Christiania vaikuttaa rauhalliselta eikä siellä liikkuessa tarvitse väistellä muuta kuin vapaana juoksevia koiria. Christiania muistuttaa etäisesti slummialuetta palavine roskapönttöineen ja niiden ympärillä lämittelevine asukkaineen. Rakennukset ovat ainakin ulospäin todella huonossa kondiksessa eikä alueen siistiydessä ole kehumisen varaa. Luulisi, että paikalliset haluaisivat pitää alueen esimerkillisessä kunnossa osoittaakseen kykynsä itsenäisen kaupungin pyörittämiseen. Aamukahvit hörppäsimme Christianiassa Moonfisker nimisessä kahvilassa, joka mainosti itseään kahvilana jonne on vuoden 2004 jälkeen tehty yli 2000 aseistettua poliisitarkastusta. Kahvilanpitäjät olivat tajunneet hyödyntää poikkeuksellista asemaansa ainutlaatuisen nichen luomisessa. Itse kahvila oli kerrassaan erilainen mutta viihtyisämpi kuin uskalsimme kuvitella. Uusi oikeistohallitus on kiristänyt otettaan Christianiasta vuodesta 2004 lähtien ja aluetta on alettu valvoa tarkemmin, jotta alueella rehottanut huumekauppa saataisiin kuriin. Christianialaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että hallitus pyrkii koko vapaakaupunki-ideologian romuttamiseen. Tämä on ollut pohjimmainen syy, josta kumpusivat viime syksyn mellakat.

Jotta Christianian kapinahenki ei olisi saanut yliotetta siskoistamme päätimme seuraavaksi suunnata rauhalliseen

ja niin turvalliseen Kööpenhaminan eläintarhaan, jossa luonnosta kumpuavat perinteiset arvot olivat läsnä. Niinkin epäseksikäs kohde kuin eläintarha sai koko joukon alkukantaiset vietit heräämään ja eläimeltä toiselle 

syöksähdeltiin innosta hihkuen. 

Kööpenhaminan eläintarha on tunnettu 

suuresta lajimäärästä, joka on johtanut siihen, että eläimet joutuvat elämään varsin pienissä

häkeissä tai tarhoissa. Tämä on hieman murheellista. Yksi eläintarhan ehdottomasti upeimmista kohteista oli valtava sademetsää muistuttava terraario, jonka sisälle pääsi kävelemään tuhansien tropiikin perhosten  lennellessä ympärillä. Tämän lähemmäksi sademetsää ei leveyspiirillä 55° voi päästä. 

Loppuviikko kuluukin taas arkisesti opintojen parissa. 

Flyvetur

Edellinen viikonloppu kului Suomessa valkeita nietoksia ihastellessa ja kuulaasta pakkassäästä nauttien. Heikki oli syksyllä esittänyt salaisen haaven, että hän haluaisi viettää yhden, vain yhden, talven ilman, että jalkaan täytyisi vetää pitkiäkalsareita eli tykkejä. Suunnatessaan perjantaina kohti Helsinki-Vantaata Heikin valtasi jo pelko tämän haaven kariutumisesta, Helsinki-Vantaalla pakkasta kun oli jo valmiiksi yli 10 astetta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että viikonlopun pakkaset saivat miehen taipumaan ja tykit pyörivät jaloissa koko viikonlopun. No, ei se nyt niin kamalaa ollut, mutta luonnonlapsi kun vaan tykkää tietystä "väljyydestä".

Olka jäi pyörittämään sorvia viikoksi Helsinkiin, mutta Heikin oli maanantaiaamuna aika palata takaisin Kööpenhaminaan sorvinääreen laskemaan NPV uudelle Valmetille. Corporate Finance-kurssin laskentakohteet nimittäin vaikuttavat Heikistä välillä tylsiltä ja ratkaisu tähän on löytynyt Agri-Marketin sivustolta, josta isäntä hakee uusien koneiden hintoja ja suorittaa erilaisia investointi ja tuottavuus laskelmia näille vehkeille. Kuka tykkää mistäkin.

Helsingissä ja muualla Etelä-Suomessa hiihtolomat ovat alkaneet ja tämä näkyi myös Seutulassa. Check-in- ja turvajonot olivat todella pitkät ja niissä roikkumiseen olisi saanut varata useamman tunnin. Onneksi savolaiset ja isännät ylipäätään matkustavat omassa Top Farmers Executive Plus Golden luokassa, jossa etuoikeutettu asema avautuu omalla kekseliäisyydellä ja ripeillä liikkeillä. Heikki onnistui nimittäin kellottamaan uuden nopeusennätyksen maanantai-aamun ruuhkassa aikaan 17 minuuttia ja 28 sekunttia. Tämä oli aika, joka kului siitä kun passin työnti lipuntulostuskoneeseen siihen, että oli lähtöportilla. Tästä saavutuksesta isäntä on ylpeä. Syy savutuksen takana oli kuitenkin maanläheisempi, armoton kusihätä. Tämä saavutus kuitenkin aiheutti paheksuntaa ruotsalaisryhmässä, joka tylysti jäi turvajonossa hännille vanhan juoksijan polkaistessaan itsensä keulille ohitse Hurghadaan matkaavien turistien. 

Aamutuimaan on mukava katsella kahvikupin ääreltä vaikkapa juuri Hurghadaan, Lontoosen tai KUOPIOON kiiruhtavia matkustajia ja pelata KukaMeneeMihinkin-bingoa. Helpoimmat pisteet saa aina Hurghadaan tai muihin tuttuihin lomokohteisiin matkustavista. Nämä matkaajat tunnistaa useimmiten siitä, että ensimmäiset konjakit tiristetään heti seitsämältä ja kahdeksalta korkataan jo Koffit ja levitetään omat eväät penkeille ja melutaso nousee nousukiidossa olevan MD-11 tasolle, jos ei korkeammaksikin. Muiden matkaajien tunnistaminen onkin sitten hankalampaa. Tyylikkäimmät menevät yleensä Kööpenhaminaan..

Synsmænd

Alkuviikko on ollut täynnä mielenkiintoisia talousuutisia. DanskeBank teetti selvityksen nuorten suomalaisten taloustiedosta ja tulos sai varmasti monen suomalaisen ekonominalun posket punottamaan. Helsingin Sanomat uutisoi sensaatiomaisesti "Suomalaisnuorista (18-19-vuotiaista) 53% ei tiedä, mikä korko on. Tanskalaisnuoret olivat hieman suomalaisia valistuneempia, sillä 42 prosenttia heistä ei osannut määritellä korkoa monivalintatehtävässä". Suomesta kyselyyn oli vastannut vain 300 henkilöä. Vastaaminen oli tapahtunut internetissä olevan kyselyn avulla. Mistään ei käy ilmi (Ei DanskeBankilta eikä kyselyntoteuttajalta Zaperalta), mikä on kyselyn virhemarginaali. Internetissä toteutettuihin kyselyihin harva jaksaa paneutua sillä hartaudella, jota tuloksia julkistettaessa annetaan ymmärtää. Ei tämä välttämättä selitä heikkoja tuloksia, mutta tätä voi käyttää argumenttina käydessämme keskusteluja aiheesta tanskalaisten kanssa. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että tanskalaisen pankin tanskalaisella tutkimusyhtiöllä teettämässä tutkimuksessa positiivisimmatt tulokset saivat tanskalaiset.  Täällä vedetään aina roimasti kotiinpäin. Ei siis ole ihme, että suomalaiset jäävät EU karkeloissakin aina jalkoihin. Tanskalaisen komissaarin etu kun on tanskalaisten etu. 

Seuraava mielenkiintoinen uutinen löytyi Kauppalehdestä. Lehti kertoi SIJOITUSRAHASTON menneen nurin Suomessa. Tätä voi pitää jo suhteellisen ainutlaatuisena tapahtumana. Historiasta ei Suomen kohdalta löydy vastaavaa tapausta. Jos edellinen uutinen sai ekonominalkujen posket punoittamaan, niin tämä uutinen sai varmasti kokeneempienkin sijoittajien ilmeet vakavoitumaan, hetkeksi. Tarkempi RATAN toimesta tehty tarkastelu osoitti, että kysyisen rahaston tuottoja oli tuunailtu ja ne oli ilmoitettu todellisuudessa toteutuneita korkeammiksi. Pointtina tässä on se, voiko tämän kaltaisten uutisten myötä arvella jotakin tulevasta(?)

 

Tuskin vielä tämän yksittäistapauksen myötä voisi sanoa rahoitusmarkkinoiden laskukaudenalkavan, tältä kohdin kysymyksessä taisi oli salkunhoitajien liian optimistinen suhtautuminen tulevaan. Laskukauden alku tai ei nyt voidaan ainakin puhua rahoitusmarkkinoiden helmikuun hulinoista. Näissä karkeloissa tarjolla on ollut useita mielenkiintoisia osakkeita ulosmyyntihinnoin. Esimerkiksi Rautaruukin K osake on nyt kaupan noin 24 euron hintaan, kun vielä kesällä 2007 osakkeen hinta vihelteli 50 eurossa. Pessimistit kyllä saattaisivat pitää tällaisia tapahtumia viitteinä alkavasta laskusuhdanteesta. No tiedä häntä.

Me ei kuitenkaan annettu näiden uutisten liikaa häiritä ja käytiin vetelemässä reilut 1000 m paikallisessa uimahallissa, jossa kuhinaa riitti kuin Laavukseen lasketussa katiskassa keväisin. Seitsämältä meininki kuitenkin rauhoittui, ihan kuten meikäläisten katiskassakin juhannuksen jälkeen. Altaan tyhjeneminen johtui varmaan paikallisten Salattujen Elämien alkamisesta, mutta syytä katiskan tyhjenemiseen aina juhannuksen jälkeen voi vain arvailla. Ehkä se johtuu naapurin kesäloman alkamisesta. No tiedä häntä.

Nyt on lettujen aika. 

  

Hverdag

Arkinen viikko takana ja uusi jo käsillä. Alkaa olemaan hiljalleen sinut kaikkien poikkeavuuksien kanssa ja elämä etenee kuten ennenkin. Aamulla Frederiksbergin kello paukuttaa 100 lyöntiä tornissaan ja käskee liikenteeseen kello 8. Kello paukuttaa todellakin sata kajausta kahdeksalta ja syytä tähän voi vain arvailla. Mutta ei kannata. Ehkä se on keino herättää kaikki alueen asukkaat ja pitää myös työttömät mukana normaalissa päivärytmissä.

CBS:ssä luentoja on päivässä noin 5 tuntia, riippuu hieman päivästä. CBS:ssä ei noudateta mitään logiikkaa siinä milloin tunnit järjestetään. Esimerkiksi viime viikolla kurssi: FDIinTNC saattoi olla torstaina 15.20-18.05 ja tällä viikolla tiistaina 9.50-12.35 ja perjantaina 12.35-15.20. Joka viikon skeduulit pitää tsekata aina erikseen. Nämä viikottaiset variaatiot aiheuttaa joskus overslappingiä ja kurssit menee päällekkäin, silloin täytyy vain priorisoida ja pummata muistiinpanoja. 

KU:lla tutkijalle on annettu oma office, jossa päivänaikana kulutetaan kahvia ja Journal of Pharmacya. Laboratorio työskentely pyörähtää todenteolla käyntiin alkavalla viikolla ja emulsiot alkavat muotoutumaan. KU:n erikoisuuksiin kuuluu perjantaisin henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteinen hygge, jossa turistaan viikon tapahtumista ja sen jälkeen suunnataan yhdessä illanviettoon. Siellä sitten harmaahapsiset professorit

ja parikymppiset opiskelijat pistävät jalalla koreasti Kate Nashin tahdissa. Näin sitä hiljaista tietoa pyritään siirtämään. 

Keväisten säiden otettua ainakin toistaiseksi yliotteen olemme siirtyneet säännöllisestä keskikehonrakentamisesta kohti veistoksellisemman sisäelimistön muotoilua. Toisin sanoen, on alettu juoksemaan ahkerasti, ja käyty tsekkaamassa pari kertaa naapuristossa sijaitseva

Svømmehalle. Josko sitä kävisi vetelemässä pari kertaa viikossa muutamat altaanmitat. Ei tämä halli aivan Mäkelänrinteelle vertoja vedä, mutta meidän tarpeisiin riittää, jos ei tunge altaaseen pahimpaan ruuhka-aikaan. Ruuhka-aikana allas muistuttaakin keväistä rantavettä, jonne hauet ovat tulleet kutemaan, eli omasta tilasta täytyy tuolloin taistella tiukasti. Lyhyet empiiriset havainnot ovat osoittaneet, että mitä kovemmin joutuu ahkeroimaan sitä tiukempaan täytyy pitää huoli fyysisestä kunnosta. Tämä muistutukseksi myös kotipuolen meteorologille, joka säähavaintoineen vetää vertoja Suomen ilmatieteen laitokselle. 

Näillä mennään.

   

"We don't like Mondays. Tell me why? I don't like Mondays! Tell me why? I don't like Mondays! I wanna shoo-oo-oo-oot the whole day down"

Tähän alkuun täytyy heti mainita, että muista tarkistaa tietokoneesi virussuojaus, sillä Heikki potee parhaillaan flunssaa ja olisi sääli jos se tarttuisi sinuunkin. Tämän sutkauksen jälkeen Heikki voi taas hyvällä omalla tunnolla pitää itseään Pohjois-Euroopan hauskimpana miehenä. Viikonloppuna täällä nautittiin flunssasta ja kauniista auringonpaisteesta. Tsekkailtiin Kööpenhaminalaisten suosituinta talviliikuntaa eli luistelua ja juotiin kurkkukivun lievittämiseksi kuumaa mehua. 

Talvisin ympäri Kööpenhaminaa on pykätty pystyyn pieniä luistinratoja, joissa sitten kaupunkilaiset Jofat jaloissaan luistelevat innoissaan ympyrää, jonka halkaisija hipoo viittä metriä. Eli kentät ovat kooltaan samaa luokkaa kuin Kantalan ala-asteen luistinrata. KaKin (Kantalan Kisa) kasvattina Heikkikin vetäisi tovi takaperin Jofat jalkaansa ja kävi näyttämässä KongensNytorvin kentällä paikallisille hieman SM-tason peliliikkeitä. Persiillehän se meni, kun ruotsalaiset pelipojat tulivat haastamaan ja luistimetkin oli tylsät. Aasialaiset vaihtarit olivat kuitenkin sitä mieltä, että Heikki oli pro-luokan luistelija (mikä ei ollut yllätys) ja ruotsalaisten tulisi pitäytyä tenniksessä. Pro-luistelija oli haluttua tavaraa ja taas Canonit loivat punaista hehkua pimenevään iltaan.

Perjantain kävimme nautiskelemassa punaviiniä Zirupissa ja katsastamassa menoa Frederiksbergin paikallisessa. Zirup on keskustan taiteilijakadulla (Laederstraede) sijaitseva viihtyisä ja rauhallinen ravintola, joka soveltuu nuorille intellektuelleille kuin porkkana nenään eli niin pitkälle kuin haluaa työntää. Keskustasta suuntasimme vielä Frederiksbergin paikalliseen, joka oli yhtä viihdyttävä kuin Naarajärvellä sijaitseva RuusuPub. joka on lyhyen

historiansa aikana ajautunut ainakin viidesti konkurssiin. Saavutus sekin. Tämä viestii myös jotakin paikan viihtyisyydestä. Tämän yhtä lyhyeksi kuin lehtokurpan lento jääneen visiitin jälkeen suuntasimme kotiin. Kotimatkalla kurkistimme vielä Soldat Svejk ravintolaan, jossa olosuhteet muistuttivat saunaa ja tiskillä olisi tarvinnut oluen lisäksi myydä tuulilasinpyyhkijöitä, joilla asiakkaat olisivat voineet pyyhkiä hyöryn ja kondensoituneen veden peittämiä ikkunoita tai silmälasejaan. Tämä hikoilu ei houkuttanut yhtä kovasti kuin pään painaminen höyhentyynylle (alennusmyynnistä) ja niinpä palasimme asunnolle, jossa viimeisimmät kanadalaissoturit vielä virittelivät iskurepliikkejään, joille pohjanmaan Pipsakin olisi nauranut. Nämä soturit olivat nimittäin suuntaamassa vielä paikalliseen sedulaan GulaBariin näyttämään taattua MTV laatua olevia tanssiliikkeitä. Hyvä meille, sillä nyt asunnolla oli hiljaista ja unilähetykset alkoivat heti Kotikokki-ohjelman päätyttyä.

Nyt alkava viikko onkin taas tuttua puurtamista (luentoja(FDIinTNC)/Gradua/ruuanlaittoa etc.), mutta sopivissa määrin pyrimme tekemään jotakin jännittävää josta voimme taas täällä retostella. 

heikkijaolkaheikkijaolka

Uge 5

Ensimmäinen normaali opiskeluviikko on nyt takanapäin. CBS:ssä tahti on kova ja töitä joutuu tekemään tosissaan . Pelkällä luentojen istumisella ei kursseista selviä. Ollakseen valmis luennoille täytyy valmistautua huolella, sillä avoimeen dialogiin perustuvat luennot edellyttävät, että opiskelijat ovat aktiivisesti mukana luennoissa omine mielipiteineen. CPH University taas antaa graduntekijälle paljon vapauksia, koska suomalaisiin luotetaan ja heidän tiedetään työskentelevän ilman sääntöjäkin aamu kahdeksasta ilta neljään. 

Täällä opetuksessa käytetään menetelmiä, joiden tärkeydestä useissa yliopistoissa Suomessa vain luetaan Journal of Managementista etc. Työkalut pajalla ovat ensiluokkaisia kaikki mitä tarvitaan löytyy. Toisaalta tämä on luonnollista maassa, jossa korkein veroprosentti on yli 60.

 

Tanskaa voisi käyttää esimerkkinä maasta, jossa korkea verotus ei ole passivoinut kansalaisia. Ilmiö on ollut pikemminkin päinvastainen. Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan ole päästy hetkessä. Tanskassa on korkean verotuksen myötä voitu tarjota vuosikymmeniä koulutusta, joka on ollut tasokasta. Tämä on johtanut siihen, että ulkomaisia investointeja on onnistuttu haalimaan maan asukaslukuun nähden ennätyksellisen paljon. Tämä on ollut mahdollista juuri korkeasti koulutetun työvoiman avulla. Monikansalliset yhtiöt etsivät juuri alueita, joihin investoimalla voidaan kasvattaa yrityksen osaamista (effiency/knowledge seeking). Korkeaverotus, ulkomaisten investointien suuri määrä, josta on seurannut matala työttömyys on myös luonut palkoille voimakkaan nousupaineen. Tämä on taasen saanut aikaan yleisen hintatason nousuun. Markkinatalouden kovimmat fanit voivat tähän väliin lisätä, että tämä on myös johtanut elintason nousuun. Kuluttajien suhteellinen varallisuus (ostovoima), joka huomioi yleisen hintatason ei kuitenkaan Tanskassa ole juuri muita Pohjoismaita korkeampi. Eli kysymykseksi jää onko elintaso noussut, jos ostovoima on pysynyt muuttumattomana? Ei takeita tosin ole siitäkään, voiko elintasoa edes mitata suhteellisen varallisuuden (ostovoiman) avulla, vaikkakin kaikki tällä hetkellä onnellisuuden mittaamiseen käytettävät indikaattorit sisältävät suhteellisen varallisuuden ja antavat näin olettaa, että suhteellisella varallisuudella ja onnellisuudella on jotakin tekemistä keskenään. 

Taloustuokion jälkeen esittelemme asuntoamme aitoon MTV Crips tyyliin. Puitteet ovat lähes yhtä hulppeat kuin Sir Richard Bransonilla. Neliöitä löytyy about 30. Sijainti on kävellen noin 15 minuuttia keskustasta. Hinta on kallis ja raivaussaha laulaa.

Seuraavaksi siirrytään tsekkaamaan meidän kärryt. Kysymyksessä on todellinen klassikko. Voltan U3201 tehomylly. Hopeisen kuoren alla ulvoo himokas 1600W kone ja tehoja lisäävä HEPA-filtteri (High Efficiency Particulate Air Filter). Erikoisuuksina voidaan mainita 360° kääntyvä imuputki ja täyttä hopeaa olevat 3"vanteet. Halusimme tuoda tehomyllyyn elementtejä, joiden myötä siitä tulisi persoonallisempi. Niinpä soitimme erikoismylly-tuningin asiantuntijoille Copenhagen Coast Customiin ja heidän kanssa käytyjen keskustelujen perusteella meille muodostui kuva siitä, kuinka Volta U320i tehomyllyn saisi erottumaan edukseen. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme toteuttaa, aluksi ehkä hieman mahtipontiseltakin ja pröystäilevältä kuulostavan idean (but this is the way how we live), ja vaihdoimme Volta U3201 tehomyllyyn uuden X001Y mallisen pölypussin. Tämän jälkeen Volta U3201 todellakin kääntää päät ja antaa kyydit joista monet muut vain haaveilevat. 

Pyrimme tällä blogilla myös lisäämään lukijoiden tietämystä eläinkunnasta, joten tämän kerran kinkkilinkki johdattaa osoitteeseen http://hiki.pedia.ws/wiki/Fasaani

Räpsyä silmään,

heikkijaolkaheikkijaolka