Sumusade

Päivitysten tahti on viime aikoina ollut yhtä harva kuin naapurin isännän purukalusto, eli takana on pari, mutta edestä puuttuu kaikki. Pääsiäistä edeltänyt viikko kului talvisissa maalaismaisemissa Suomessa. Suomessa vietetyn viikon speksit voi käydä tarkistamassa osoitteesta www.vertti.fi .Takaisin Kööpenhaminaan leijailimme tiistaina. Viikko tuntui alkaneen keväisesti auringon kurkistellessa pilvienlomasta, viikonlopun lähestyessä palattiin kuitenkin jo niin perineiseksi muodostuneeseen harmaaseen vesisateeseen. 

Onneksi valoa ja räiskettä lauantaiaamuun löi meidän tuhma ulkoministeri Ike. Jos ulkoministerin palli pullistuu liikaa ja Ike joutuu muihin hommiin, kannattaa Iken aloittaa töiden metsästäminen jostain kansainvälisestä alanliikkeestä esim. Beate Uhsesta. Viisain vaihtoehto Ikelle taitaa kuitenkin olla eläkkeelle siirtyminen.Iken pikkutuhmat seikkailut ovatkin mukavan kevyttä luettavaa tenttikirjojen jälkeen, ensimmäinen tentti on jo takana ja ensi viikolla odottaa jo seuraava. Mielenkiintoinen nyanssi tenttitilanteissa olivat valvojat, jotka olivat kevyesti ikääntyneitä (70-80-vuotiaita) eläkeläispappoja ja mummoja. Aika nerokasta, heillä on aikaa istua, valvoa ja lukea lehtiä ja samalla saavat hieman treenata englantiaan.

Tämän viikonlopun ajattelimme käyttää tehokkaasti urheillen ja mahdollisesti tenttikirjoja tuijotellen, ainakin jos sää pysyy muuttumattomana. 

Muuttolintuja?

Meillä kävi putkimies. Paikallinen vesi on nimittäin niin kalkkista, että kaikki suuttimet, sihdit, siivilät ja siittimet kalkkeutuvat ja menevät tukkoon. Tähän ongelmaan täällä ei suhtauduta mitenkään olankohautuksella vaan paikalle lähetetään aina putkimies. Tämä kaveri suhtautuu työhönsä intohimoisesti, eikä suostu ainoastaan puhdistamaan sihtejä vaan kaikki hanat laitetaan aina kerralla vaihtoon. No, mikäpäs siinä. Saatiin uudet hanat ja nyt suihkuaa! 

Aamulla meinasi kahvit mennä reisille, kun vahingossa kurkistettiin ulos. Taivaalta ruiskusi rusakon kakan kokoisia rakeita sekä vettä, vuorotellen ja samaan aikaan. Tästä tulikin mieleen, että rusakko on muuten varmasti sellainen laji, joka hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Rusakon liikkuminen ei nimittäin vähälumisten talvien vuoksi enää vaikeidu huomattavasti, eikä se näin ollen ole pedoille niin helpposaalis kuin tähän asti. 

Kurssit CBS:ssä alkavat osittain helpottaa, eilisilläkin luennoilla pystyi ihan huoletta seuraamaan birdlife.fi sivustolta, kuinka lintujen kevätmuutto on lähtenyt käyntiin. Heikki on aina ollut äärimmäisen kiinostunut tarkkailemaan lintujen kevätmuuttoa, eikä tähän taipumukseen tunnu tulevan muutosta, vaikka missä olisi. Lenkilläkin Heikki kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin Olka, koska hän tarkkailee puistossa asustelevia sepelkyyhkyjä, erilaisia sorsia ja kuuntelee tarkasti, missä mustarastas virittelee kevätsäveliään. 

KU:lla Olka on ahertanut thesiksensä parissa joka päivä eikä loppu häämötä. Tavoitteena Olkalla onkin viettää mahdollisimman paljon aikaa yliopistolla.. no ei nyt sentään, mutta olla yliopistolla (tai omassa kerroksessa) ensimmäisenä, se olis niin siistiä! Gradu etenee pikkuhiljaa laskeskelin tänään, että jos kirjoitan joka päivä 1 sivun saan työn valmiiksi 3 kk:n päästä (rakastan niin kirjoittamista). Mutta onneksi saan liitettyä paljon kuvia ja diagrammeja. Kokeet ovat onnistuneet epäonnistumisien jälkeen hyvin, mutta that's research (kuten minulle on todettu useasti) viikko tehdään hommia, joista yhden päivän työ voi hyvällä lykyllä olla onnistunutta.  

The Direction of Process Control of Emulsions

Perjantaina löysimme Kööpenhaminan parhaan leipomon. Myslileipä on niin herkullista, että pelkkä leipäpussin rapina saa nykyisin meissä aikaan samanlaisen reaktion kuin kellonsoitto sai Pavlovin koirissa aikanaan. Takahampaita purraan tiukasti yhteen ja suupielistä valuu vesi. Se on oikeasti niin hyvää. Ja jos leipomoon päästäkseen tulee kulkea toiselle puolelle kaupunkia, aina Christianhavniin saakka, kannattaa kauppakassiin sujauttaa muutakin kuin leipää. Tähän tarkoitukseen sopi täydellisesti punssilla kostutettu mansikka/vanilja kakku. Tätä kakkua Olka esimerkiksi halusi niin kovasti, että oli valmis kierimään lattialla kuin pieni koira usean minuutin ajan. Se mitä Heikki oli valmis tekemään, hmmm, on parasta jättää mainitsematta. Tiedättehän Heikin..

Paikallinen Juha Föhr piti sanansa ja lauantaina saatiin nauttia toistaiseksi yhdestä upeimmista kevätpäivistä, joita täällä harmauden keskellä on odotettu kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Jos perjantaina löytyi mahtava leipomo, niin lauantaina löytyi yhtä mahtava vaatekauppa. Kauppa (Storm) toi mieleen Helsinki10, mutta oli hivenen sofistikoituneempi. Rekeiltä saattoi bongata uusimmat Dries Van Notenin, Diorin, Comme Des Garqonsin tai Raf Simonsin mallistot. Näitä saattoi ihastella kunhan muisti olla kääntämättä hintalappua. Hintalapun lukemat olisivat saattaneet tuottaa niin suuren tyrmistyksen, että visuaalinen nautinto olisi jäänyt huomattavasti laihemmaksi, ja kokemus olisi saattanut muuttua jopa shokeeraavaksi. Kierros auringon kuorruttamassa kaupungissa oli ehdottomasti viikonlopun parasta antia. Lämpö oli saanut myös punapartaiset kaupunkilaiset liikkeelle ja Strøget pullisteli kuten alennusmyyntien aikaan. 

Sunnuntaina paikalliselta Föhriltä meni uskottavuus, kun pikantin harmaalta taivaalta saatiin tasaista sadetta, kuten viimeaikoina niin monena päivänä. Sunnuntaina käytiin juoksemassa myös alkaneen vuoden pisin lenkki, toistaiseksi. Mistään maratonmatkasta ei voi vielä puhua, mutta hyvää edistystä kuukauden takaisiin pikapyrähdyksiin verrattuna. 

Alkavaan viikkoon suunnataan taas peitset tanassa.

Vivahteikas harmaus

Perhana, Sami Sykkökin on viime aikoina päivittänyt omaa muotiblogiaan tiuhempaan tahtiin kuin me tätä. Siihen tuli nyt muutos. Mutta kuten kaikki suomalaiset mäkihyppääjät ja hiihtäjät mekin haluamme ensiksi puolustautua ja esittää enemmän tai vähemmän keksittyjä perusteluja toiminnallemme. Ensiksikin kurssit ovat nyt kuumimmillaan ja päivät kuluu luennoilla istumiseen. Tällä on tosin hyväkin puoli. Se tarkoittaa nimittäin sitä, että intensiivisimmät kurssit CBS:ssä päättyvät pääsiäiseen mennessä ja toivon mukaan kiire hieman helpottaa. Olkalla taasen alkoi labrat tällä viikolla ja seuraavat viikot kuluukin sitten aamusta iltaan yliopistolla. Toiseksi, kaikki uudet tuttavat ovat järjestäneet iltakutsunsa juuri samalle viikolle ja Conversen pohjat ovat kuluneet ensimmäisten viikkojen malliin, kun on siirrytty kaupunginosasta toiseen, joten iltaisin ei ole ehtinyt paneutua muuhun kuin ruuan työntämiseen suuhun. 

Edellisenä viikonloppuna tsekkailimme kaupungin mielenkiintoisia muotiliikkeitä Gammel Kongevejn (eli G-Kökiksen) varrelta. Sihtiin jäi muutama todella mielenkiintoiseksi luokiteltava ilmestys. Murentavinta oli huomata, että täältä saa oikeasti halvemmalla uutta comme des carqons tai sonia rykiel -mallistoa, josta ainakin savossa joutuu maksamaan melkein tuplahinnan. Tämän fashion preview -päivän myötä meille syntyi hienon hieno aavistus siitä, että sonia rykiel saattaa olla tämän kevään se kuuma nimi, ainakin täällä.

  

Mitäs tästä viikosta(?) Voisi kai sanoa, että viikko oli snadisti arkinen ja maisemallisesti yhtä harmaa kuin Anton Gorbijnin Control-elokuva. Aamulla kouluun, illalla lenkille ja sitten ulos tapaamaan tuttavia, kokoajan sataa vettä tai on tuhti sumu. Väriskaala vaihtelee hieman harmaasta uskomattoman harmaaseen. Ja voidaan luvata, että kaikkia näitä  mielenkiintoisia harmaan sävyjä ei löydy Tikkurilan värikartalta. Tämän staattisen värittömyyden kruunasi vielä tiistaina kaupunkiin lorahtanut märkä lumikuuro. Jos savossa lumi muuttuu loskaksi vasta koskettuaan maahan, niin täällä se tulee alas jo valmiiksi märkänä ja koko kaupunki näyttää märältä (ja harmaalta) värjöttelevältä vinttikoiralta. Onneksi viikonlopuksi paikallinen Juha Föhr on luvannut aurinkoa ja kukkivia krookuksia. No, mitä me nyt on tehty tällä viikolla(?) Aaa.aa. Alkuviikosta pääsimme visiitille yhteen upeimmista täällä näkemistämme yksityiskodeista. Tuttavamme Singaporesta asustavat tanskalaisen pariskunnan luona alivuokralaisina ja asunto oli kuin museo, vaikuttavine taidekokoelmineen. Erämiestä viehätti suuresti varmasti vähintäänkin Tanskan suurin kokoelma metsästystorvia. Edellinen oli yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista tällä viikolta yhdessä, belgilaisen tuttavan loppuviikosta tarjoileman sinihomejuusto-aterian kanssa. Jos sanotaan, että turkulaisilla on aura-juusto aina povarissa niin voisi sanoa, että belgialaisilla tai ainakin tällä henkilöllä sinihomejuustoa on varmasti mukana rinkallinen (50litran rinkka). 

Ja toistaiseen loppuun vielä mainitaan Kathleen M. Eisenhardtin artikkeli Agency Theory: An Assessment and Review. Se on parasta viihdettä harmaaseen viikkoon. Olka on tosin uppoutunut emulsioiden viihdyttävään maailmaan, jossa viikko on ollut hyvin valkea ja öljyinen.