Nyt on ensimmäiset tuliaissuklaat syöty. Vietettiin eilen varsin hedonistinen hetki ja maisteltiin Neuhausin Rain of Stars kokoelman suklaata, jossa konvehtien suunnittelusta on vastannut maailman arvostetuimmat keittiömestarit. Parhaan konvehdin oli eittämättä suunnitellut kolmella Michelin-tähdellä palkittu ranskalainen kokki Marc Veyrat. Herkullinen ja erilainen oli myös englantilaisen Raymond Blancin suunnittelema konvehti, jonka sisällä oli Earl Grey teellä ja sitruunalla maustettua vaahtoa. Englantilaista raikkautta. Nämä nautinnot olivat siis tuliaisia Belgiasta, tuosta suklaan luvatusta maasta. Kaikki belgialaiset suklaa eivät kuitenkaan vastaa herkuttelijan odotuksia. Tuli nimittäin myös maistettua suklaita, jotka maistuivat jo viimeisen myyntipäiväyksen ohittaneiden joulukalentereiden suklaa"yllätyksiltä".
Mutta itse matkaan:
SAS meno-paluu lennot Kööpenhaminasta Brysseliin kustansivat reilut sata euroa, EasyJet olisi lennättänyt meidät 30 euroa halvemmalla, mutta ruumaan menevästä matkalaukusta olisi pitänyt sitten maksaa reilut kymmenen euroa per laukku per suunta eli kokonaishinta olisi ollut suurinpiirtein linjassa SAS:n kanssa. Mutta majoitus, se oli tällä kertaa jackpot. Yksi parhaimmista hotelleista, joissa euroopassa ollaan vierailtu ja hinta oli todella sopusuhtainen puitteisiin nähdenn. Yö maksoi 90 euroa(2henkeä) ja sisälsi allasosaston ja kuntosalin vapaan käytön sekä suuremmoisen aamiaisen. Matkaajista huolehti erittäin huomaavainen henkilökunta, joka kävi päivittäin vaihtamassa myös ruusut huoneemme maljakoihin ja tervetuliaisiksi tarjosi lasilliset shamppanjaa sisäänkirjautumisen yhteydessä. Hotelli sijaitsi EU-parlamentin tuntumassa ja edullisten viikonloppuhintojen avulla hotelli pystyi pitämään käyttöasteen riittävän korkeana myös viikonloppuisin, jolloin EU Eikat ovat toisissa maisemissa.
Lauantai-aamuna otimme junan Brysselin keskusasemalta kohti Antwerpenia, eikä muuten oltu ainoat suomalaismatkaajat tuossa junassa. Menomatkalla saatiinkiin kuunnella leveällä savolaisella englannilla kerrottu esitelmä Suomen sodista. No, se oli ihan hauskaa. Juna oli vaan tupaten täynnä ja aurinkokin helotti jo sellaisella lämmöllä, että tuntui kuin olisi ollut tiiviissä kasvihuoneessa, jossa kosteusprosenttikin oli lähempänä 100. Matka oli kuitenkin lyhyt, about 30 minuuttia ja maisemat olivat samanlaiset, kuin jos olisi matkannut junalla halki Vantaan. Kaupunki itse ei juurikan sykähdyttänyt, raskasta arkkitehtuuria. Mutta säihkettä kaupunkiin löi maailmankuulu taidekoulu The Antwerp Royal Academy of Fine Arts. Kerrassaan upea koulu, jossa sijaitsi myös oppilaiden galleria sekä museo (Mode Natie). Tämä museo oli Kokemus, kovalla ja isolla koolla. Lähes täydellinen nautinto, joka tarjosi unohtumattoman kurkistuksen catwalkien taakse ja muodin historiaan. Pelkästään tämän takia kannattaa matkata Antwerpeniin. Koulun yhteydessä toimii myös loistava kirjakauppa, jossa oli taidekirjojen lisäksi esimerkiksi erinomainen kokoelma puuntyöstämisestä kertovaa kirjallisuutta (jokaisen puusepän päiväuni). Mukaan tarttuikin Thomas Corkhillin "A Glossary of Wood" vuoden 1948 teoksesta otettu uusintapainos. Myös Antwerpenin muotisekstetin liikkeitä käytiin katsastamassa erityisen säväyttävä oli Dries Van Notenin liike myyjineen, kysymys oli kuitenkin pikemminkin nähtävyydestä kuin kaupasta. Illaksi matkasimme takaisin Brysseliin ja söimme yhden huonoimmista aterioista pitkään aikaan. Brysselin matkaajan tulee välttää kaupungin ravintolakatuja, koska sapuskan taso noilla kaduilla on todella rujo.
Sunnuntai-aamuna mahtavan aamubrunssin turvottamana suuntasimme Bruggeen. Juna oli myöhässä lähes VR:mäisellä tyylillä noin puolituntia. Meidän lisäksi Bruggeen oli päättänyt matkata sunnuntai-aamuna tuhat nuorta partiolaista ja ainakin samanverran vatsakkaita turisteja. Nopeat liikkeet takasivat meille kuitenkin istumapaikan koko matkaksi, jonka duraatio oli puolitoista tuntia. Matka kulki läpi yliopistokaupunki Gentin ja Belgian maaseudustakin sai mukavan läpivalaisun. Mistään kauniista maaseudusta ei voi puhua, lehmät laiduntavat Vantaata muistuttavassa ympäristössä. Täältä tulee pakostakin hyvin epäpuhdasta ruokaa. Tämä on ymmärrettävää jos maan väestötiheys on 330 ihmistä neliökilometrillä, kun se esimerkiksi Suomessa on 17 ihmistä neliökilometriä kohden. Juna toi Bruggeen meidän lisäksi todellisen turistipulssin (vrt. Itämeren suolapulssi). Kaupunki oli upea ja yllättävän keväinen. Eikä enää ole epäilystäkään siitä, miksi niin monet EU-uralle haluavat haluaisivat suorittaa opintonsa Bruggen College of Europessa. Aamulla luennoille voisi saapua vaikkapa soudellen. Kaupunki on tosissaan viehättävä ja keskiaikainen arkkitehtuuri hivelee silmää, mutta lukemattomat turistit tekevät kaupungista todella ahtaan. Myös pienoinen pettymys tästä kaupungista löytyi; niitä upeita kanavia kuvittelimme olevan paljon enemmän.
Maanantaina kuluteltiin Brysselin katuja ja syötiin tötteröittäin ranskalaisiaperunoita. Ja käytiin katsastamassa kaupunginlaidalla sijaitseva Atomium, joka sijaitsi varmasti Brysselin kauimmaisessa lähiössä, jonne metrollakin sai kolistella yli puolituntia. Rakennelma oli hieno, mutta näkymät ylimmästä pallerosta olivat pettymykseksemme suppeat. Illalla kasin jälkeen flygari toi meidät takaisin Kööpenhaminaa yli puolituntia etuajassa, ja tämä täytyy ehdottomasti mainita: matkalaukkuja ei tarvinnut odottaa laisinkaan!
Kliffa reissu.
