Københavns rørdrum

Kohta loppuu toukokuu

2008-05-27T13:34:00.020+02:00

Kobenhavns Konger on ollut hiljainen viime viikkoina. Valtran turbo on kuitenkin viheltänyt kainoa melodiaa Itä-Savon hiljeneviin iltoihin Vertin pelloilla ja emulsiosekoittimet hurisseet kuumeisesti aurinkoisessa Kööpenhaminassa, joten jonkinlaisia elämästä kertovia ääniä on kuitenkin saatu aikaiseksi.

Komennus Kööpenhaminassa alkaa olemaan ehtoopuolella ja paluupäivät häämöttävät jo edessä. Kotipuoleen paluuta odotetaan hartaasti, kesä Suomessa tuntuu aivan varmasti tämän kevään jälkeen kertakaikkisen ihanalta. Kokolailla. Ja mikä parasta, toimintaa piisaa varmasti koko kesäksi. Jotta ei menisi ihan futuuriksi, on paikallaan kertoa minkälainen sää Kööpenhaminassa on viime päivinä ollut ja jotain muutakin tähdellistä täältä.

Viikonloppuna oli kuninkaalliset häät ja eilen, maanantaina, ralli-prinssillä syntymäpäivät. Prinssi Frederikhän tykitteli viikonloppuna veljänsä häihin sellaista kyytiä, että tiukimmassa kaarteessa Aston puski pahaan sivuluisuun ja parista poliisista oli tulla keulakoristeita. Tämä nelikymppinen ikinuori menee aina ihan villiksi, kun alla on ärhäkkä menopeli ja takapenkillä sähäköitä mimmejä, tässä tapauksessa tulevat kuningattaret Mette-Marit ja Mary. No, kukapa ei menisi, jos vielä stereoista pauhaisi The Tin Tingsin 'shut up and let me go'.

Heikki oli taas tapansa mukaisesti hukannut kutsun kyseisiin häihin, se todennäköisesti oli jäänyt toisen saketin taskuun Haukivuorelle. Joten jouduttiin jättämään nämä jamit väliin ja keksimään jotain muuta..

Viikonloppuisin, erityisesti lauantaina kaupunki on ylikuormitettu ihmisistä ja keskustassa liikkuminen muistuttaa pingviinien liikehdintää. Pingviineistä tulikin mieleen BBC:n luontodokumenttien sarja Planeettamme Maa. Kerrassaan loistava dokumentti, parasta viihdettä ja vieläpä opettavaista. Suosittelemme sadepäivien varalle, vaikka tänä kesänä ei kyllä sada! Ainakaan usein! Mutta, ettei punainen lanka katoaisi (sitä ei kyllä näissä kirjoituksissa ole käytetty, enempi on luotettu vapaaseen tajunnanvirtaan tai virtaamattomuuteen) palataan takaisin viikonloppuun. Eli lauantaita vietettiin kiemurrellen keskustassa ja pistäydyttiin syömässä Zirupissa. Syömisestä tuli mieleen, että varattiin pöytä viimeiselle aterialle Kööpenhaminassa ravintola Nomasta. Ei saatu pöytää meille sopivana ajankohtana kuin lounaskattauksesta, mutta ei haittaa. Lounaskattaus on skidisti halvempikin. Noma on Pohjois-Euroopan fine dine ylpeys. Vastikään maailman kymmenenneksi parhaaksi valittu ravintola on kahdella M tähdellä kruunattu. Tarkempi ravintola-analyysi tulee sitten tuon ensi viikolle ajoittuvan visiitin jälkeen. Nyt on lanka jo pahemmin hukassa tai ainakin solmussa tämän metatekstin takana. Mutta yritetään vielä. Lauantai-iltana käytiin katsomassa uusi Indiana Jones ja Kristalliset Aivot. Aika huono.

Sunnuntaina päätettiin lähteä tutustumaan Helsingøriin. Tähän väliin Heikki virkistää omaa muistiaan ja kertaa nämä Hel alkuiset kaupungit. Eli Helsingør on Tanskassa, Helsingborg Ruotsissa, Helsinki Suomessa ja helevetti on ihan muualla. Helsingør on noin 40 kilometriä Kööpenhaminasta pohjoiseen, junalla menee roisit puolituntia ja matkalle sattuu upeita rantamaisemia ja salmen takana häämöttävä Ruotsi. Mitä Helsingørissä on? Helsingöriin mennään katsomaan Kronsborgin linnaa (Hamlet's Castle), joka on ollut inspiraationa Shakespearille hänen kirjoittaessaan Hamlettia. Ja tietysti otetaan huikat linnan pihalla sijaitsevasta lähteestä.

Linna on hieno ja uumenista löytyy koko Tanskan pelastaja legendaarinen Holger Danske. Tuon kivisen kaverin kerrotaan tulevan apuun aina kun Tanskaa uhataan. Heikki ei malttanut olla testaamatta tätä ja kuiskasi Holger Dansken kiviseen korvaan, että Vertin suurruhtinaskunta aikoo valloittaa koko Tanskan ja kasvattaa näin peltopinta-alaa merkittävästi. No, mitä Holger tähän tuumasi? Istui hiljaa ja katseli eteenpäin kaikessa rauhassa. Taitaa tilakoon kasvattaminen olla aihe johon Holger suhtautuu positiivisesti.

Itse kaupunki, Helsingør, oli todella miellyttävä. Muistutti Raumaa tai Naantalia, sopivan pieni ja kuitenkin eloisa. Kato kuvia!

Tällä viikolla saadaan specialquestia kotipuolesta, joten me jatketaan siivoamista. Hejdu!

Syreenit kukkii.

2008-05-08T18:05:00.005+02:00

Naapurissa laulaa tärypora. CBS laajentaa ja rakentaa kasvihuoneen tapaista rakennusta tähän lähistölle. Täällä rakennuksia modernisoidaan varsin rohkeasti ja lopputulokset ovat useimmiten yllättävän hyviä. Ei tosin uskalla vielä sanoa, miten tässä projektissa käy.

Lämmin sää on saanut myös puolivaloilla kulkevat töhöt liikkeelle ja kaduilla näkee tämän tästä rantojen raunoja ja puistojen pauloja. Nämä kesämenijät on pysytelleet viileillä ilmeisesti piilossa ja nyt lähteneet liikkeelle. Tai sitten Christianiassa on käynnissä joukkopako.

Olkalle valkeni äsken gradun syvin olemus. Gradu tehdään, jotta pystytään ymmärtämään sitä kuinka Excel ajattelee. Miksiköhän gradun tai ainakin tiettyjen osien tekemistä ei voi vielä ulkoistaa jo toteuttaa, jollain palveluntarjoajalla vaikkapa Intiassa(?)

Kesäiset illat on parasta, mitä tämä kaupunki on meille tarjonnut. Syreenit kukkii ja niiden tuoksu on jokseenkin hurmaava.

Another sunny week in Copenhagen

2008-05-06T16:58:00.006+02:00

Nyt on sitten saatu nauttia aurinkoisista ja perhanan lämpimistä kesäpäivistä koko rahan edestä ja jos Danmarks Meteorologiske Instituuttiin on uskominen pitäisi tätä kyytiä piisata vielä ainakin viikon verran. Tällaisista kesäpäivistä sitä on haaveiltu. Itse asiassa viikonloppuna tämä toivottu lämpöaalto osoitti yhtä yllättäviä kykyjä kuin ruotsia puhuva venäläinen. Kävimme nimittäin piknikillä ja aurinkoon tottumaton Heikin kalju imi auringon lämpösäteily samaan tapaan kuin Veke-katiska kutevia ahvenia. Tästä seurasi tietenkin naseva auringonpistos. Aika koomista saada Tanskassa auringonpistos. No, tässä se nähdään, että nuoren miehen ruumiille ei tee hyvää sisätiloissa ja tekovalossa tapahtuva näennäinen sivistyminen.

Menneenä viikonloppuna käytiin katsastamassa Amager Strand, joka on paikallinen uimaranta. Todella siistissä kunnossa oleva kolmisen kilometriä pitkä ranta sijaitsee keskustan ja lentokentän välissä. Toistaiseksi meri on vielä niin kylmä, että uimahousujen alle tulisi pukea kuivat villahousut tai toimivampi märkäpuku, jotta aaltoihin voisi uskaltautua. Ei sen puoleen, että edes tekisi mieli, ei me olla käyty koskaan Helsingissäkään meressä uimassa. Laavuksenkin vesi tuntuu puhtaammalta.

Eilen illalla iltalenkillä tuoksuivat tuomet ja joutsenet soutelivat Frederiksbergin puiston purossa poikasineen. Tuli aika kotoisa olo. Ainut asia, mitä täältä saattaa joskus alkaa kaipaamaan on todennäköisesti tuo puisto heleän vihreässä kevätpuvussaan.

Naturfrisk

2008-05-02T17:28:00.015+02:00

Uutta pätkää ei ole tullut hetkeen ja äkkipikaisimmat luulevat meidän varmaan palanneen jo kesäiseen Itä-Savoon. Mutta ei me olla vielä lähdetty.

Postwapun kunniaksi kävimme Magasin du Nordissa hankkimassa perjantaille herkut, jotka laadussaan hakkaavaat Stokkan herkun. Täällä kun ei ole tapana pakata vanhentuneita tuotteita uudestaan myyntiin. Mukaan tarttui Rootfruit yhtiön nerokkaasti pakattuja perunalastuja, jotka oli maustettu merisuolalla. Erittäin rapeita ja maukkaita, joskin hieman ylihintaisia perunalastuiksi. Hankituista vihanneksista, jotka kaikki olivat luomua valmistimme Kreikkalaisen salaatin ja täytyy mainita, että tomaatit maistuivat melkein siltä, kuin ne olisi poimittu omasta kasvihuoneesta, melkein. Itse kasvatettuja ja oikean auringonvalon alla kypsyneitä tomaatteja ei kuitenkaan voita mikään. Salaatin jälkeen nautimme kanalla täytettyjä kevätrullia, jotka olivat ihanan rapeita ja dipattuna soijaan mukavan tuhdin makuisia. Vauhdittaaksemme näiden herkkujen matkaa vatsaamme, kulautimme aina välillä tuhdit suulliset Naturfriskin luomukolaa ja mansikkamehua, vuorotellen ja samaan aikaan. On mainittu aikaisemminkin, mutta mainitaan vielä uudestaan, että jos jostain saatte käsiinne Naturfrisk kolaa, joka on Ørbæk-panimon valmistamaa on ulottuvillanne todellinen herkku, jota ei kannata hotalehtaa vaan nautiskella kaikessa rauhassa. Olemme testanneet useita muitakin luomukokiksia, mutta mikään ei ole ollut Naturfriskin veroinen. Nyt voimme sitten vatsat täynnä aloittaa kuulumisten kertailun.

Pari viimeistä viikkoa täällä on ollut uskomattoman lämmintä ja ulkona on ollut paljon kaikkea mielenkiintoista tongittavaa ja tutkittavaa. Käytiin kaksi viikkoa takaperin visiitillä viehättävässä ja virkeässä Etelä-Ruotsissa. Itä-Savossakin voitaisiin pyrkiä samanlaiseen idylliin kuin noilla kulmilla Ruotsissa. Ja Skånen maaseutu, se se oli upeaa katseltavaa.

Samaisena viikonloppuna saimme vieraita Suomesta ja pistäydyimme ensimmäistä kertaa täällä oleskelun aikana Kööpenhaminan Tivoliin. Ja Olkakos siitä innostui niin paljon, että vuosikortit olivat ihan must hankinta. No, ne on tainnut jo maksaa itsensä takaisin, on me siellä sen verran tiheään käyty. Heikkikin on uskaltautunut käydä vatkaamassa itseään niissä viehkoissa vehkeissä, joista huimin on Taivaskiikku. Kerrassaan järkyttävä kone, mutta näkymät on hyvät.

Vajaa viikko sitten Jage ja komentaja Pulliainen tulivat tutustumaan kaupunkiin. Aurinko paistoi suuhteellisen rujosti ja kaupunkia katseltiin useammalta nurkalta. Erityisen viihdyttävä oli tutustumiskäynti Carlsbergin panimolle. Tästä tanskalaisten ylpeydestä me ei olla taidettukaan vielä retostella, joten siitä voi naputella muutaman rivin. Eikös vain? Panimo sijaitsee samoilla kulmilla, jossa me asustellaan eli ihan kaupungin keskustan tuntumassa. On erikoista, että noin valtava panimo pystyy vieläkin säilyttämään paikkansa aivan kaupungin ytimessä. No toisaalta, panimon ympärillä olevat alueet on rakennettu aikanaan juuri panimon tarpeisiin joten kai sijainti on perusteltu, on asuntoja työläisille, laboratorioita, kouluja, päiväkoteja, hevostalleja.. Tanskalaisen oluen ihmeelliseen maailmaan pääsee tutustumaan Carslbergin museossa varsin huokeaan hintaan (50kruunua). Hintaa voi pitää huokeana, sillä tuolla summalla saa kierroksen Carlsbergille ja kaksi vapaasti valittavaa virvoiketta viihtyisästä panimoravintolasta. Testiryhmämme maisteli useampia panimon virvokkeista ja totesi hommassa olevan panemisen meininkiä. Raatin lempilampseksi valikoitu Jacobsenin Saaz Blonde olut, joka oli todella miellyttävän makuista. Tuossa panimo ravintolassa vaalitaan hienostunutta olutkulttuuria. Pieniin nyansseihin kiinnitetään erityistä huomiota, tietty olut nautitaan juuri oikeanlaisesta lasista jne.. Tähän kohteeseen kannattaa ehdottomasti tutustua vieraillessaan tässä kaupungissa.

Täällä ei vappua vietetty juuri laisinkaan joten tyydyimme seuraamaan aurinkoista vapun juhlintaan nettitv:n kautta ja fiilistelemään edellisiä vappukarkeloita. Eilen tehtiin melkein 20 kilometrin vaellus merelle ja lintujen bongaus alueelle. Tämä alue muistutti enemmän veden puhdistamoa ja tuoksutkin oli niin tuhdit, että huimaamaan alkoi. Koko homman kruunasi naseva sade, joka kasteli meidät pahemmin kun kaikki sadekuurot yhteensä täällä olo aikanamme, eli todella pahasti. Onneksi ei ollut kylmä niin ei vilustuttu. Mitään muuta ihmeellistä ei olla nyt viime päivinä touhuttu, mutta kun aurinko taas lämmittää kivasti niin eiköhän me jotain taas keksitä.

Pienviljelijät Belgiassa

2008-04-17T11:03:00.024+02:00

Nyt on ensimmäiset tuliaissuklaat syöty. Vietettiin eilen varsin hedonistinen hetki ja maisteltiin Neuhausin Rain of Stars kokoelman suklaata, jossa konvehtien suunnittelusta on vastannut maailman arvostetuimmat keittiömestarit. Parhaan konvehdin oli eittämättä suunnitellut kolmella Michelin-tähdellä palkittu ranskalainen kokki Marc Veyrat. Herkullinen ja erilainen oli myös englantilaisen Raymond Blancin suunnittelema konvehti, jonka sisällä oli Earl Grey teellä ja sitruunalla maustettua vaahtoa. Englantilaista raikkautta. Nämä nautinnot olivat siis tuliaisia Belgiasta, tuosta suklaan luvatusta maasta. Kaikki belgialaiset suklaa eivät kuitenkaan vastaa herkuttelijan odotuksia. Tuli nimittäin myös maistettua suklaita, jotka maistuivat jo viimeisen myyntipäiväyksen ohittaneiden joulukalentereiden suklaa"yllätyksiltä".

Mutta itse matkaan:

SAS meno-paluu lennot Kööpenhaminasta Brysseliin kustansivat reilut sata euroa, EasyJet olisi lennättänyt meidät 30 euroa halvemmalla, mutta ruumaan menevästä matkalaukusta olisi pitänyt sitten maksaa reilut kymmenen euroa per laukku per suunta eli kokonaishinta olisi ollut suurinpiirtein linjassa SAS:n kanssa. Mutta majoitus, se oli tällä kertaa jackpot. Yksi parhaimmista hotelleista, joissa euroopassa ollaan vierailtu ja hinta oli todella sopusuhtainen puitteisiin nähdenn. Yö maksoi 90 euroa(2henkeä) ja sisälsi allasosaston ja kuntosalin vapaan käytön sekä suuremmoisen aamiaisen. Matkaajista huolehti erittäin huomaavainen henkilökunta, joka kävi päivittäin vaihtamassa myös ruusut huoneemme maljakoihin ja tervetuliaisiksi tarjosi lasilliset shamppanjaa sisäänkirjautumisen yhteydessä. Hotelli sijaitsi EU-parlamentin tuntumassa ja edullisten viikonloppuhintojen avulla hotelli pystyi pitämään käyttöasteen riittävän korkeana myös viikonloppuisin, jolloin EU Eikat ovat toisissa maisemissa.

Lauantai-aamuna otimme junan Brysselin keskusasemalta kohti Antwerpenia, eikä muuten oltu ainoat suomalaismatkaajat tuossa junassa. Menomatkalla saatiinkiin kuunnella leveällä savolaisella englannilla kerrottu esitelmä Suomen sodista. No, se oli ihan hauskaa. Juna oli vaan tupaten täynnä ja aurinkokin helotti jo sellaisella lämmöllä, että tuntui kuin olisi ollut tiiviissä kasvihuoneessa, jossa kosteusprosenttikin oli lähempänä 100. Matka oli kuitenkin lyhyt, about 30 minuuttia ja maisemat olivat samanlaiset, kuin jos olisi matkannut junalla halki Vantaan. Kaupunki itse ei juurikan sykähdyttänyt, raskasta arkkitehtuuria. Mutta säihkettä kaupunkiin löi maailmankuulu taidekoulu The Antwerp Royal Academy of Fine Arts. Kerrassaan upea koulu, jossa sijaitsi myös oppilaiden galleria sekä museo (Mode Natie). Tämä museo oli Kokemus, kovalla ja isolla koolla. Lähes täydellinen nautinto, joka tarjosi unohtumattoman kurkistuksen catwalkien taakse ja muodin historiaan. Pelkästään tämän takia kannattaa matkata Antwerpeniin. Koulun yhteydessä toimii myös loistava kirjakauppa, jossa oli taidekirjojen lisäksi esimerkiksi erinomainen kokoelma puuntyöstämisestä kertovaa kirjallisuutta (jokaisen puusepän päiväuni). Mukaan tarttuikin Thomas Corkhillin "A Glossary of Wood" vuoden 1948 teoksesta otettu uusintapainos. Myös Antwerpenin muotisekstetin liikkeitä käytiin katsastamassa erityisen säväyttävä oli Dries Van Notenin liike myyjineen, kysymys oli kuitenkin pikemminkin nähtävyydestä kuin kaupasta. Illaksi matkasimme takaisin Brysseliin ja söimme yhden huonoimmista aterioista pitkään aikaan. Brysselin matkaajan tulee välttää kaupungin ravintolakatuja, koska sapuskan taso noilla kaduilla on todella rujo.

Sunnuntai-aamuna mahtavan aamubrunssin turvottamana suuntasimme Bruggeen. Juna oli myöhässä lähes VR:mäisellä tyylillä noin puolituntia. Meidän lisäksi Bruggeen oli päättänyt matkata sunnuntai-aamuna tuhat nuorta partiolaista ja ainakin samanverran vatsakkaita turisteja. Nopeat liikkeet takasivat meille kuitenkin istumapaikan koko matkaksi, jonka duraatio oli puolitoista tuntia. Matka kulki läpi yliopistokaupunki Gentin ja Belgian maaseudustakin sai mukavan läpivalaisun. Mistään kauniista maaseudusta ei voi puhua, lehmät laiduntavat Vantaata muistuttavassa ympäristössä. Täältä tulee pakostakin hyvin epäpuhdasta ruokaa. Tämä on ymmärrettävää jos maan väestötiheys on 330 ihmistä neliökilometrillä, kun se esimerkiksi Suomessa on 17 ihmistä neliökilometriä kohden. Juna toi Bruggeen meidän lisäksi todellisen turistipulssin (vrt. Itämeren suolapulssi). Kaupunki oli upea ja yllättävän keväinen. Eikä enää ole epäilystäkään siitä, miksi niin monet EU-uralle haluavat haluaisivat suorittaa opintonsa Bruggen College of Europessa. Aamulla luennoille voisi saapua vaikkapa soudellen. Kaupunki on tosissaan viehättävä ja keskiaikainen arkkitehtuuri hivelee silmää, mutta lukemattomat turistit tekevät kaupungista todella ahtaan. Myös pienoinen pettymys tästä kaupungista löytyi; niitä upeita kanavia kuvittelimme olevan paljon enemmän.

Maanantaina kuluteltiin Brysselin katuja ja syötiin tötteröittäin ranskalaisiaperunoita. Ja käytiin katsastamassa kaupunginlaidalla sijaitseva Atomium, joka sijaitsi varmasti Brysselin kauimmaisessa lähiössä, jonne metrollakin sai kolistella yli puolituntia. Rakennelma oli hieno, mutta näkymät ylimmästä pallerosta olivat pettymykseksemme suppeat. Illalla kasin jälkeen flygari toi meidät takaisin Kööpenhaminaa yli puolituntia etuajassa, ja tämä täytyy ehdottomasti mainita: matkalaukkuja ei tarvinnut odottaa laisinkaan!

Kliffa reissu.

Katso video oikealta ----->

2008-04-16T09:26:00.003+02:00

KobenhavnsKonger videossa nyt uusi pätkä otsikolla PIENVILJELIJÄT BELGIASSA!

Kirjallinen tuotos valmistuu kunhan saadaan pyykit pestyä.

niin.

One more to go

2008-04-11T11:53:00.007+02:00

Parin tunnin päästä viikonlopuksi Belgiaan. Taustaselvitykset tehty sikäli kun muilta /kiireiltä/ on ehditty ja pakolliset spotit valittu, mutta jätetty riittävästi tilaa hetken mielijohteille ja impulsiivisuudelle. Ensimmäiset ähellykset tulee eteen varmasti lentokentällä, koska Tanska on nostanut terroriuhkan pelossa hälytystasonsa korkeimpaan luokkaan ja kentällä odottaa melkomoinen ryysis.

Tähän asti viikko on sujunut tutuissa merkeissä ja jännittävimpiä kokemuksia viikon varrelta ovat varmasti olleet käynnit ruokakaupassa. No, sunnuntaina tehty lenkki taisi olla parasta viikossa. Silloin tehtiin taas toistaiseksi pisin juoksulenkki. Hilpaistiin Frederiksbergistä keskustaan ja kierrettiin kaupungin kaikki neljä järveä. Tämä oli sen verran pitkä lenkki, että alkanut viikko on otettu sitten skidisti iisimmin juoksun osalta paikkoja palautellen. Löydettiin samaisella lenkillä myös tämän vannoutuneen luomumaan mielenkiintoisin luomutuote, joka oli aito vihreä luomuparturi. Yritetään saada vielä kuluvan kevään aikana tehtyä pieni läpileikkaus Tanskan luomutarjontaan ja kirjoittaa tänne muutamat rivit löydöistämme.

À quelle heure part l´avion?

Hoe laat vertrekt het vliegtuig?

Morgenby

2008-04-04T11:27:00.026+02:00

Ei paista aurinko, ei. Itä-Savossakin on kuuleman mukaan keväisempää, tai ainakin aurinkoisempaa kuin täällä. Hahah. Ihan kuin käskystä. Georg Jensenin piipun takana näkyy nyt sinistä taivasta ja pian aurinko saattaa lämmittää suloisesti nuorenparin hikoillessa iltalenkillä. No, aurinkoista tai ei, puihin on kuitenkin puhjenneet jo orastavat lehdet.

Viikko on ollut yhtä jännittävä kuin vanhusten käyttämä ESLA-potkupyörä. Joten päätimmekin turvautua SAS:n auttavaan puhelimeen. SAS:lta löysimme edukkaat lennot Brysseliin ja tasokas majoituskin irtosi samalla hinnalla, jolla täällä saa telttapaikan Enghaven puistoon ja naapurikseen Nielsin, joka äänekkyydessään sekä käytöksessään lyö laudalta Kapteenin puistikon Chopperit ja Lasol-Virtaset. Joten ensi viikolla etsimme EU:n syvempää olemusta Belgiasta, listalla on Brysselin lisäksi Antwerben ja Heikin himoitsema Brugge! Eli Conversen pohjat tulevat kulumaan taas entiseen malliin, joskin askel on nyt taas vetävämpi terveellisestä ruokavaliosta ja aktiivisesta liikuntaharjotteiden toistamisesta johtuen.

Toistaiseksi parhaat vibat Kööpenhaminasta ollaan saatu ennen seitsemää Frederiksbergin puistoon tehdyillä aamulenkeillä. Linnan kukkulalta, kun katsoo sumussa ja orastavassa auringossa kylpevää kaupunkia ja samalla venyttelee kireitä takareisiä, voi olla tyytyväinen tapaan jolla päivän aloittaa. Enää ei ole epäilystä siitäkään, miksi kuningas Frederik IV on halunnut rakentaa linnan juuri tuolle kukkulalle. Tuosta kukkulasta myös tämä kaupunginosa on saanut nimensä Frederiksberg.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Aurinkoista viikonloppua.

Sumusade

2008-03-29T08:26:00.009+01:00

Päivitysten tahti on viime aikoina ollut yhtä harva kuin naapurin isännän purukalusto, eli takana on pari, mutta edestä puuttuu kaikki. Pääsiäistä edeltänyt viikko kului talvisissa maalaismaisemissa Suomessa. Suomessa vietetyn viikon speksit voi käydä tarkistamassa osoitteesta www.vertti.fi .Takaisin Kööpenhaminaan leijailimme tiistaina. Viikko tuntui alkaneen keväisesti auringon kurkistellessa pilvienlomasta, viikonlopun lähestyessä palattiin kuitenkin jo niin perineiseksi muodostuneeseen harmaaseen vesisateeseen.

Onneksi valoa ja räiskettä lauantaiaamuun löi meidän tuhma ulkoministeri Ike. Jos ulkoministerin palli pullistuu liikaa ja Ike joutuu muihin hommiin, kannattaa Iken aloittaa töiden metsästäminen jostain kansainvälisestä alanliikkeestä esim. Beate Uhsesta. Viisain vaihtoehto Ikelle taitaa kuitenkin olla eläkkeelle siirtyminen.Iken pikkutuhmat seikkailut ovatkin mukavan kevyttä luettavaa tenttikirjojen jälkeen, ensimmäinen tentti on jo takana ja ensi viikolla odottaa jo seuraava. Mielenkiintoinen nyanssi tenttitilanteissa olivat valvojat, jotka olivat kevyesti ikääntyneitä (70-80-vuotiaita) eläkeläispappoja ja mummoja. Aika nerokasta, heillä on aikaa istua, valvoa ja lukea lehtiä ja samalla saavat hieman treenata englantiaan.

Tämän viikonlopun ajattelimme käyttää tehokkaasti urheillen ja mahdollisesti tenttikirjoja tuijotellen, ainakin jos sää pysyy muuttumattomana.

Muuttolintuja?

2008-03-12T13:54:00.006+01:00

Meillä kävi putkimies. Paikallinen vesi on nimittäin niin kalkkista, että kaikki suuttimet, sihdit, siivilät ja siittimet kalkkeutuvat ja menevät tukkoon. Tähän ongelmaan täällä ei suhtauduta mitenkään olankohautuksella vaan paikalle lähetetään aina putkimies. Tämä kaveri suhtautuu työhönsä intohimoisesti, eikä suostu ainoastaan puhdistamaan sihtejä vaan kaikki hanat laitetaan aina kerralla vaihtoon. No, mikäpäs siinä. Saatiin uudet hanat ja nyt suihkuaa!

Aamulla meinasi kahvit mennä reisille, kun vahingossa kurkistettiin ulos. Taivaalta ruiskusi rusakon kakan kokoisia rakeita sekä vettä, vuorotellen ja samaan aikaan. Tästä tulikin mieleen, että rusakko on muuten varmasti sellainen laji, joka hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Rusakon liikkuminen ei nimittäin vähälumisten talvien vuoksi enää vaikeidu huomattavasti, eikä se näin ollen ole pedoille niin helpposaalis kuin tähän asti.

Kurssit CBS:ssä alkavat osittain helpottaa, eilisilläkin luennoilla pystyi ihan huoletta seuraamaan birdlife.fi sivustolta, kuinka lintujen kevätmuutto on lähtenyt käyntiin. Heikki on aina ollut äärimmäisen kiinostunut tarkkailemaan lintujen kevätmuuttoa, eikä tähän taipumukseen tunnu tulevan muutosta, vaikka missä olisi. Lenkilläkin Heikki kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin Olka, koska hän tarkkailee puistossa asustelevia sepelkyyhkyjä, erilaisia sorsia ja kuuntelee tarkasti, missä mustarastas virittelee kevätsäveliään.

KU:lla Olka on ahertanut thesiksensä parissa joka päivä eikä loppu häämötä. Tavoitteena Olkalla onkin viettää mahdollisimman paljon aikaa yliopistolla.. no ei nyt sentään, mutta olla yliopistolla (tai omassa kerroksessa) ensimmäisenä, se olis niin siistiä! Gradu etenee pikkuhiljaa laskeskelin tänään, että jos kirjoitan joka päivä 1 sivun saan työn valmiiksi 3 kk:n päästä (rakastan niin kirjoittamista). Mutta onneksi saan liitettyä paljon kuvia ja diagrammeja. Kokeet ovat onnistuneet epäonnistumisien jälkeen hyvin, mutta that's research (kuten minulle on todettu useasti) viikko tehdään hommia, joista yhden päivän työ voi hyvällä lykyllä olla onnistunutta.

The Direction of Process Control of Emulsions

2008-03-09T19:20:00.012+01:00

Perjantaina löysimme Kööpenhaminan parhaan leipomon. Myslileipä on niin herkullista, että pelkkä leipäpussin rapina saa nykyisin meissä aikaan samanlaisen reaktion kuin kellonsoitto sai Pavlovin koirissa aikanaan. Takahampaita purraan tiukasti yhteen ja suupielistä valuu vesi. Se on oikeasti niin hyvää. Ja jos leipomoon päästäkseen tulee kulkea toiselle puolelle kaupunkia, aina Christianhavniin saakka, kannattaa kauppakassiin sujauttaa muutakin kuin leipää. Tähän tarkoitukseen sopi täydellisesti punssilla kostutettu mansikka/vanilja kakku. Tätä kakkua Olka esimerkiksi halusi niin kovasti, että oli valmis kierimään lattialla kuin pieni koira usean minuutin ajan. Se mitä Heikki oli valmis tekemään, hmmm, on parasta jättää mainitsematta. Tiedättehän Heikin..

Paikallinen Juha Föhr piti sanansa ja lauantaina saatiin nauttia toistaiseksi yhdestä upeimmista kevätpäivistä, joita täällä harmauden keskellä on odotettu kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Jos perjantaina löytyi mahtava leipomo, niin lauantaina löytyi yhtä mahtava vaatekauppa. Kauppa (Storm) toi mieleen Helsinki10, mutta oli hivenen sofistikoituneempi. Rekeiltä saattoi bongata uusimmat Dries Van Notenin, Diorin, Comme Des Garqonsin tai Raf Simonsin mallistot. Näitä saattoi ihastella kunhan muisti olla kääntämättä hintalappua. Hintalapun lukemat olisivat saattaneet tuottaa niin suuren tyrmistyksen, että visuaalinen nautinto olisi jäänyt huomattavasti laihemmaksi, ja kokemus olisi saattanut muuttua jopa shokeeraavaksi. Kierros auringon kuorruttamassa kaupungissa oli ehdottomasti viikonlopun parasta antia. Lämpö oli saanut myös punapartaiset kaupunkilaiset liikkeelle ja Strøget pullisteli kuten alennusmyyntien aikaan.

Sunnuntaina paikalliselta Föhriltä meni uskottavuus, kun pikantin harmaalta taivaalta saatiin tasaista sadetta, kuten viimeaikoina niin monena päivänä. Sunnuntaina käytiin juoksemassa myös alkaneen vuoden pisin lenkki, toistaiseksi. Mistään maratonmatkasta ei voi vielä puhua, mutta hyvää edistystä kuukauden takaisiin pikapyrähdyksiin verrattuna.

Alkavaan viikkoon suunnataan taas peitset tanassa.

Vivahteikas harmaus

2008-03-06T19:12:00.011+01:00

Perhana, Sami Sykkökin on viime aikoina päivittänyt omaa muotiblogiaan tiuhempaan tahtiin kuin me tätä. Siihen tuli nyt muutos. Mutta kuten kaikki suomalaiset mäkihyppääjät ja hiihtäjät mekin haluamme ensiksi puolustautua ja esittää enemmän tai vähemmän keksittyjä perusteluja toiminnallemme. Ensiksikin kurssit ovat nyt kuumimmillaan ja päivät kuluu luennoilla istumiseen. Tällä on tosin hyväkin puoli. Se tarkoittaa nimittäin sitä, että intensiivisimmät kurssit CBS:ssä päättyvät pääsiäiseen mennessä ja toivon mukaan kiire hieman helpottaa. Olkalla taasen alkoi labrat tällä viikolla ja seuraavat viikot kuluukin sitten aamusta iltaan yliopistolla. Toiseksi, kaikki uudet tuttavat ovat järjestäneet iltakutsunsa juuri samalle viikolle ja Conversen pohjat ovat kuluneet ensimmäisten viikkojen malliin, kun on siirrytty kaupunginosasta toiseen, joten iltaisin ei ole ehtinyt paneutua muuhun kuin ruuan työntämiseen suuhun.

Edellisenä viikonloppuna tsekkailimme kaupungin mielenkiintoisia muotiliikkeitä Gammel Kongevejn (eli G-Kökiksen) varrelta. Sihtiin jäi muutama todella mielenkiintoiseksi luokiteltava ilmestys. Murentavinta oli huomata, että täältä saa oikeasti halvemmalla uutta comme des carqons tai sonia rykiel -mallistoa, josta ainakin savossa joutuu maksamaan melkein tuplahinnan. Tämän fashion preview -päivän myötä meille syntyi hienon hieno aavistus siitä, että sonia rykiel saattaa olla tämän kevään se kuuma nimi, ainakin täällä.

Mitäs tästä viikosta(?) Voisi kai sanoa, että viikko oli snadisti arkinen ja maisemallisesti yhtä harmaa kuin Anton Gorbijnin Control-elokuva. Aamulla kouluun, illalla lenkille ja sitten ulos tapaamaan tuttavia, kokoajan sataa vettä tai on tuhti sumu. Väriskaala vaihtelee hieman harmaasta uskomattoman harmaaseen. Ja voidaan luvata, että kaikkia näitä mielenkiintoisia harmaan sävyjä ei löydy Tikkurilan värikartalta. Tämän staattisen värittömyyden kruunasi vielä tiistaina kaupunkiin lorahtanut märkä lumikuuro. Jos savossa lumi muuttuu loskaksi vasta koskettuaan maahan, niin täällä se tulee alas jo valmiiksi märkänä ja koko kaupunki näyttää märältä (ja harmaalta) värjöttelevältä vinttikoiralta. Onneksi viikonlopuksi paikallinen Juha Föhr on luvannut aurinkoa ja kukkivia krookuksia. No, mitä me nyt on tehty tällä viikolla(?) Aaa.aa. Alkuviikosta pääsimme visiitille yhteen upeimmista täällä näkemistämme yksityiskodeista. Tuttavamme Singaporesta asustavat tanskalaisen pariskunnan luona alivuokralaisina ja asunto oli kuin museo, vaikuttavine taidekokoelmineen. Erämiestä viehätti suuresti varmasti vähintäänkin Tanskan suurin kokoelma metsästystorvia. Edellinen oli yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista tällä viikolta yhdessä, belgilaisen tuttavan loppuviikosta tarjoileman sinihomejuusto-aterian kanssa. Jos sanotaan, että turkulaisilla on aura-juusto aina povarissa niin voisi sanoa, että belgialaisilla tai ainakin tällä henkilöllä sinihomejuustoa on varmasti mukana rinkallinen (50litran rinkka).

Ja toistaiseen loppuun vielä mainitaan Kathleen M. Eisenhardtin artikkeli Agency Theory: An Assessment and Review. Se on parasta viihdettä harmaaseen viikkoon. Olka on tosin uppoutunut emulsioiden viihdyttävään maailmaan, jossa viikko on ollut hyvin valkea ja öljyinen.

Weeknine

2008-02-27T14:09:00.024+01:00

Ajan kulumista ei huomaa kuin maitopurkin päiväyksistä, kohta on jo maaliskuu. Viikonloppuna saatiin vieraita kun pikkuiset siskomme isoine matkalaukkuineen tupsahtivat Kastrupin kentälle Blue1 estelyistä huolimatta. Kööpenhaminasta tarkasteltiin taas uusia nurkkia, kun yritimme parhaamme mukaan toimia matkaoppaana näille LonelyPlanettinsa lukeneille neideille.

Sunnuntai aamuna poikkesimme vierailulle vapaakaupunki Christianiaan. Aamupäivisin Christiania vaikuttaa rauhalliselta eikä siellä liikkuessa tarvitse väistellä muuta kuin vapaana juoksevia koiria. Christiania muistuttaa etäisesti slummialuetta palavine roskapönttöineen ja niiden ympärillä lämittelevine asukkaineen. Rakennukset ovat ainakin ulospäin todella huonossa kondiksessa eikä alueen siistiydessä ole kehumisen varaa. Luulisi, että paikalliset haluaisivat pitää alueen esimerkillisessä kunnossa osoittaakseen kykynsä itsenäisen kaupungin pyörittämiseen. Aamukahvit hörppäsimme Christianiassa Moonfisker nimisessä kahvilassa, joka mainosti itseään kahvilana jonne on vuoden 2004 jälkeen tehty yli 2000 aseistettua poliisitarkastusta. Kahvilanpitäjät olivat tajunneet hyödyntää poikkeuksellista asemaansa ainutlaatuisen nichen luomisessa. Itse kahvila oli kerrassaan erilainen mutta viihtyisämpi kuin uskalsimme kuvitella. Uusi oikeistohallitus on kiristänyt otettaan Christianiasta vuodesta 2004 lähtien ja aluetta on alettu valvoa tarkemmin, jotta alueella rehottanut huumekauppa saataisiin kuriin. Christianialaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että hallitus pyrkii koko vapaakaupunki-ideologian romuttamiseen. Tämä on ollut pohjimmainen syy, josta kumpusivat viime syksyn mellakat.

Jotta Christianian kapinahenki ei olisi saanut yliotetta siskoistamme päätimme seuraavaksi suunnata rauhalliseen

ja niin turvalliseen Kööpenhaminan eläintarhaan, jossa luonnosta kumpuavat perinteiset arvot olivat läsnä. Niinkin epäseksikäs kohde kuin eläintarha sai koko joukon alkukantaiset vietit heräämään ja eläimeltä toiselle

syöksähdeltiin innosta hihkuen.

Kööpenhaminan eläintarha on tunnettu

suuresta lajimäärästä, joka on johtanut siihen, että eläimet joutuvat elämään varsin pienissä

häkeissä tai tarhoissa. Tämä on hieman murheellista. Yksi eläintarhan ehdottomasti upeimmista kohteista oli valtava sademetsää muistuttava terraario, jonka sisälle pääsi kävelemään tuhansien tropiikin perhosten lennellessä ympärillä. Tämän lähemmäksi sademetsää ei leveyspiirillä 55° voi päästä.

Loppuviikko kuluukin taas arkisesti opintojen parissa.

Flyvetur

2008-02-19T18:46:00.006+01:00

Edellinen viikonloppu kului Suomessa valkeita nietoksia ihastellessa ja kuulaasta pakkassäästä nauttien. Heikki oli syksyllä esittänyt salaisen haaven, että hän haluaisi viettää yhden, vain yhden, talven ilman, että jalkaan täytyisi vetää pitkiäkalsareita eli tykkejä. Suunnatessaan perjantaina kohti Helsinki-Vantaata Heikin valtasi jo pelko tämän haaven kariutumisesta, Helsinki-Vantaalla pakkasta kun oli jo valmiiksi yli 10 astetta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että viikonlopun pakkaset saivat miehen taipumaan ja tykit pyörivät jaloissa koko viikonlopun. No, ei se nyt niin kamalaa ollut, mutta luonnonlapsi kun vaan tykkää tietystä "väljyydestä".

Olka jäi pyörittämään sorvia viikoksi Helsinkiin, mutta Heikin oli maanantaiaamuna aika palata takaisin Kööpenhaminaan sorvinääreen laskemaan NPV uudelle Valmetille. Corporate Finance-kurssin laskentakohteet nimittäin vaikuttavat Heikistä välillä tylsiltä ja ratkaisu tähän on löytynyt Agri-Marketin sivustolta, josta isäntä hakee uusien koneiden hintoja ja suorittaa erilaisia investointi ja tuottavuus laskelmia näille vehkeille. Kuka tykkää mistäkin.

Helsingissä ja muualla Etelä-Suomessa hiihtolomat ovat alkaneet ja tämä näkyi myös Seutulassa. Check-in- ja turvajonot olivat todella pitkät ja niissä roikkumiseen olisi saanut varata useamman tunnin. Onneksi savolaiset ja isännät ylipäätään matkustavat omassa Top Farmers Executive Plus Golden luokassa, jossa etuoikeutettu asema avautuu omalla kekseliäisyydellä ja ripeillä liikkeillä. Heikki onnistui nimittäin kellottamaan uuden nopeusennätyksen maanantai-aamun ruuhkassa aikaan 17 minuuttia ja 28 sekunttia. Tämä oli aika, joka kului siitä kun passin työnti lipuntulostuskoneeseen siihen, että oli lähtöportilla. Tästä saavutuksesta isäntä on ylpeä. Syy savutuksen takana oli kuitenkin maanläheisempi, armoton kusihätä. Tämä saavutus kuitenkin aiheutti paheksuntaa ruotsalaisryhmässä, joka tylysti jäi turvajonossa hännille vanhan juoksijan polkaistessaan itsensä keulille ohitse Hurghadaan matkaavien turistien.

Aamutuimaan on mukava katsella kahvikupin ääreltä vaikkapa juuri Hurghadaan, Lontoosen tai KUOPIOON kiiruhtavia matkustajia ja pelata KukaMeneeMihinkin-bingoa. Helpoimmat pisteet saa aina Hurghadaan tai muihin tuttuihin lomokohteisiin matkustavista. Nämä matkaajat tunnistaa useimmiten siitä, että ensimmäiset konjakit tiristetään heti seitsämältä ja kahdeksalta korkataan jo Koffit ja levitetään omat eväät penkeille ja melutaso nousee nousukiidossa olevan MD-11 tasolle, jos ei korkeammaksikin. Muiden matkaajien tunnistaminen onkin sitten hankalampaa. Tyylikkäimmät menevät yleensä Kööpenhaminaan..

Synsmænd

2008-02-12T16:18:00.000+01:00

Alkuviikko on ollut täynnä mielenkiintoisia talousuutisia. DanskeBank teetti selvityksen nuorten suomalaisten taloustiedosta ja tulos sai varmasti monen suomalaisen ekonominalun posket punottamaan. Helsingin Sanomat uutisoi sensaatiomaisesti "Suomalaisnuorista (18-19-vuotiaista) 53% ei tiedä, mikä korko on. Tanskalaisnuoret olivat hieman suomalaisia valistuneempia, sillä 42 prosenttia heistä ei osannut määritellä korkoa monivalintatehtävässä". Suomesta kyselyyn oli vastannut vain 300 henkilöä. Vastaaminen oli tapahtunut internetissä olevan kyselyn avulla. Mistään ei käy ilmi (Ei DanskeBankilta eikä kyselyntoteuttajalta Zaperalta), mikä on kyselyn virhemarginaali. Internetissä toteutettuihin kyselyihin harva jaksaa paneutua sillä hartaudella, jota tuloksia julkistettaessa annetaan ymmärtää. Ei tämä välttämättä selitä heikkoja tuloksia, mutta tätä voi käyttää argumenttina käydessämme keskusteluja aiheesta tanskalaisten kanssa. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että tanskalaisen pankin tanskalaisella tutkimusyhtiöllä teettämässä tutkimuksessa positiivisimmatt tulokset saivat tanskalaiset. Täällä vedetään aina roimasti kotiinpäin. Ei siis ole ihme, että suomalaiset jäävät EU karkeloissakin aina jalkoihin. Tanskalaisen komissaarin etu kun on tanskalaisten etu.

Seuraava mielenkiintoinen uutinen löytyi Kauppalehdestä. Lehti kertoi SIJOITUSRAHASTON menneen nurin Suomessa. Tätä voi pitää jo suhteellisen ainutlaatuisena tapahtumana. Historiasta ei Suomen kohdalta löydy vastaavaa tapausta. Jos edellinen uutinen sai ekonominalkujen posket punoittamaan, niin tämä uutinen sai varmasti kokeneempienkin sijoittajien ilmeet vakavoitumaan, hetkeksi. Tarkempi RATAN toimesta tehty tarkastelu osoitti, että kysyisen rahaston tuottoja oli tuunailtu ja ne oli ilmoitettu todellisuudessa toteutuneita korkeammiksi. Pointtina tässä on se, voiko tämän kaltaisten uutisten myötä arvella jotakin tulevasta(?)

Tuskin vielä tämän yksittäistapauksen myötä voisi sanoa rahoitusmarkkinoiden laskukaudenalkavan, tältä kohdin kysymyksessä taisi oli salkunhoitajien liian optimistinen suhtautuminen tulevaan. Laskukauden alku tai ei nyt voidaan ainakin puhua rahoitusmarkkinoiden helmikuun hulinoista. Näissä karkeloissa tarjolla on ollut useita mielenkiintoisia osakkeita ulosmyyntihinnoin. Esimerkiksi Rautaruukin K osake on nyt kaupan noin 24 euron hintaan, kun vielä kesällä 2007 osakkeen hinta vihelteli 50 eurossa. Pessimistit kyllä saattaisivat pitää tällaisia tapahtumia viitteinä alkavasta laskusuhdanteesta. No tiedä häntä.

Me ei kuitenkaan annettu näiden uutisten liikaa häiritä ja käytiin vetelemässä reilut 1000 m paikallisessa uimahallissa, jossa kuhinaa riitti kuin Laavukseen lasketussa katiskassa keväisin. Seitsämältä meininki kuitenkin rauhoittui, ihan kuten meikäläisten katiskassakin juhannuksen jälkeen. Altaan tyhjeneminen johtui varmaan paikallisten Salattujen Elämien alkamisesta, mutta syytä katiskan tyhjenemiseen aina juhannuksen jälkeen voi vain arvailla. Ehkä se johtuu naapurin kesäloman alkamisesta. No tiedä häntä.

Nyt on lettujen aika.

Hverdag

2008-02-08T18:14:00.000+01:00

Arkinen viikko takana ja uusi jo käsillä. Alkaa olemaan hiljalleen sinut kaikkien poikkeavuuksien kanssa ja elämä etenee kuten ennenkin. Aamulla Frederiksbergin kello paukuttaa 100 lyöntiä tornissaan ja käskee liikenteeseen kello 8. Kello paukuttaa todellakin sata kajausta kahdeksalta ja syytä tähän voi vain arvailla. Mutta ei kannata. Ehkä se on keino herättää kaikki alueen asukkaat ja pitää myös työttömät mukana normaalissa päivärytmissä.

CBS:ssä luentoja on päivässä noin 5 tuntia, riippuu hieman päivästä. CBS:ssä ei noudateta mitään logiikkaa siinä milloin tunnit järjestetään. Esimerkiksi viime viikolla kurssi: FDIinTNC saattoi olla torstaina 15.20-18.05 ja tällä viikolla tiistaina 9.50-12.35 ja perjantaina 12.35-15.20. Joka viikon skeduulit pitää tsekata aina erikseen. Nämä viikottaiset variaatiot aiheuttaa joskus overslappingiä ja kurssit menee päällekkäin, silloin täytyy vain priorisoida ja pummata muistiinpanoja.

KU:lla tutkijalle on annettu oma office, jossa päivänaikana kulutetaan kahvia ja Journal of Pharmacya. Laboratorio työskentely pyörähtää todenteolla käyntiin alkavalla viikolla ja emulsiot alkavat muotoutumaan. KU:n erikoisuuksiin kuuluu perjantaisin henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteinen hygge, jossa turistaan viikon tapahtumista ja sen jälkeen suunnataan yhdessä illanviettoon. Siellä sitten harmaahapsiset professorit

ja parikymppiset opiskelijat pistävät jalalla koreasti Kate Nashin tahdissa. Näin sitä hiljaista tietoa pyritään siirtämään.

Keväisten säiden otettua ainakin toistaiseksi yliotteen olemme siirtyneet säännöllisestä keskikehonrakentamisesta kohti veistoksellisemman sisäelimistön muotoilua. Toisin sanoen, on alettu juoksemaan ahkerasti, ja käyty tsekkaamassa pari kertaa naapuristossa sijaitseva

Svømmehalle. Josko sitä kävisi vetelemässä pari kertaa viikossa muutamat altaanmitat. Ei tämä halli aivan Mäkelänrinteelle vertoja vedä, mutta meidän tarpeisiin riittää, jos ei tunge altaaseen pahimpaan ruuhka-aikaan. Ruuhka-aikana allas muistuttaakin keväistä rantavettä, jonne hauet ovat tulleet kutemaan, eli omasta tilasta täytyy tuolloin taistella tiukasti. Lyhyet empiiriset havainnot ovat osoittaneet, että mitä kovemmin joutuu ahkeroimaan sitä tiukempaan täytyy pitää huoli fyysisestä kunnosta. Tämä muistutukseksi myös kotipuolen meteorologille, joka säähavaintoineen vetää vertoja Suomen ilmatieteen laitokselle.

Näillä mennään.

"We don't like Mondays. Tell me why? I don't like Mondays! Tell me why? I don't like Mondays! I wanna shoo-oo-oo-oot the whole day down"

2008-02-04T19:04:00.000+01:00

Tähän alkuun täytyy heti mainita, että muista tarkistaa tietokoneesi virussuojaus, sillä Heikki potee parhaillaan flunssaa ja olisi sääli jos se tarttuisi sinuunkin. Tämän sutkauksen jälkeen Heikki voi taas hyvällä omalla tunnolla pitää itseään Pohjois-Euroopan hauskimpana miehenä. Viikonloppuna täällä nautittiin flunssasta ja kauniista auringonpaisteesta. Tsekkailtiin Kööpenhaminalaisten suosituinta talviliikuntaa eli luistelua ja juotiin kurkkukivun lievittämiseksi kuumaa mehua.

Talvisin ympäri Kööpenhaminaa on pykätty pystyyn pieniä luistinratoja, joissa sitten kaupunkilaiset Jofat jaloissaan luistelevat innoissaan ympyrää, jonka halkaisija hipoo viittä metriä. Eli kentät ovat kooltaan samaa luokkaa kuin Kantalan ala-asteen luistinrata. KaKin (Kantalan Kisa) kasvattina Heikkikin vetäisi tovi takaperin Jofat jalkaansa ja kävi näyttämässä KongensNytorvin kentällä paikallisille hieman SM-tason peliliikkeitä. Persiillehän se meni, kun ruotsalaiset pelipojat tulivat haastamaan ja luistimetkin oli tylsät. Aasialaiset vaihtarit olivat kuitenkin sitä mieltä, että Heikki oli pro-luokan luistelija (mikä ei ollut yllätys) ja ruotsalaisten tulisi pitäytyä tenniksessä. Pro-luistelija oli haluttua tavaraa ja taas Canonit loivat punaista hehkua pimenevään iltaan.

Perjantain kävimme nautiskelemassa punaviiniä Zirupissa ja katsastamassa menoa Frederiksbergin paikallisessa. Zirup on keskustan taiteilijakadulla (Laederstraede) sijaitseva viihtyisä ja rauhallinen ravintola, joka soveltuu nuorille intellektuelleille kuin porkkana nenään eli niin pitkälle kuin haluaa työntää. Keskustasta suuntasimme vielä Frederiksbergin paikalliseen, joka oli yhtä viihdyttävä kuin Naarajärvellä sijaitseva RuusuPub. joka on lyhyen

historiansa aikana ajautunut ainakin viidesti konkurssiin. Saavutus sekin. Tämä viestii myös jotakin paikan viihtyisyydestä. Tämän yhtä lyhyeksi kuin lehtokurpan lento jääneen visiitin jälkeen suuntasimme kotiin. Kotimatkalla kurkistimme vielä Soldat Svejk ravintolaan, jossa olosuhteet muistuttivat saunaa ja tiskillä olisi tarvinnut oluen lisäksi myydä tuulilasinpyyhkijöitä, joilla asiakkaat olisivat voineet pyyhkiä hyöryn ja kondensoituneen veden peittämiä ikkunoita tai silmälasejaan. Tämä hikoilu ei houkuttanut yhtä kovasti kuin pään painaminen höyhentyynylle (alennusmyynnistä) ja niinpä palasimme asunnolle, jossa viimeisimmät kanadalaissoturit vielä virittelivät iskurepliikkejään, joille pohjanmaan Pipsakin olisi nauranut. Nämä soturit olivat nimittäin suuntaamassa vielä paikalliseen sedulaan GulaBariin näyttämään taattua MTV laatua olevia tanssiliikkeitä. Hyvä meille, sillä nyt asunnolla oli hiljaista ja unilähetykset alkoivat heti Kotikokki-ohjelman päätyttyä.

Nyt alkava viikko onkin taas tuttua puurtamista (luentoja(FDIinTNC)/Gradua/ruuanlaittoa etc.), mutta sopivissa määrin pyrimme tekemään jotakin jännittävää josta voimme taas täällä retostella.

heikkijaolkaheikkijaolka

Uge 5

2008-02-01T13:00:00.000+01:00

Ensimmäinen normaali opiskeluviikko on nyt takanapäin. CBS:ssä tahti on kova ja töitä joutuu tekemään tosissaan . Pelkällä luentojen istumisella ei kursseista selviä. Ollakseen valmis luennoille täytyy valmistautua huolella, sillä avoimeen dialogiin perustuvat luennot edellyttävät, että opiskelijat ovat aktiivisesti mukana luennoissa omine mielipiteineen. CPH University taas antaa graduntekijälle paljon vapauksia, koska suomalaisiin luotetaan ja heidän tiedetään työskentelevän ilman sääntöjäkin aamu kahdeksasta ilta neljään.

Täällä opetuksessa käytetään menetelmiä, joiden tärkeydestä useissa yliopistoissa Suomessa vain luetaan Journal of Managementista etc. Työkalut pajalla ovat ensiluokkaisia kaikki mitä tarvitaan löytyy. Toisaalta tämä on luonnollista maassa, jossa korkein veroprosentti on yli 60.

Tanskaa voisi käyttää esimerkkinä maasta, jossa korkea verotus ei ole passivoinut kansalaisia. Ilmiö on ollut pikemminkin päinvastainen. Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan ole päästy hetkessä. Tanskassa on korkean verotuksen myötä voitu tarjota vuosikymmeniä koulutusta, joka on ollut tasokasta. Tämä on johtanut siihen, että ulkomaisia investointeja on onnistuttu haalimaan maan asukaslukuun nähden ennätyksellisen paljon. Tämä on ollut mahdollista juuri korkeasti koulutetun työvoiman avulla. Monikansalliset yhtiöt etsivät juuri alueita, joihin investoimalla voidaan kasvattaa yrityksen osaamista (effiency/knowledge seeking). Korkeaverotus, ulkomaisten investointien suuri määrä, josta on seurannut matala työttömyys on myös luonut palkoille voimakkaan nousupaineen. Tämä on taasen saanut aikaan yleisen hintatason nousuun. Markkinatalouden kovimmat fanit voivat tähän väliin lisätä, että tämä on myös johtanut elintason nousuun. Kuluttajien suhteellinen varallisuus (ostovoima), joka huomioi yleisen hintatason ei kuitenkaan Tanskassa ole juuri muita Pohjoismaita korkeampi. Eli kysymykseksi jää onko elintaso noussut, jos ostovoima on pysynyt muuttumattomana? Ei takeita tosin ole siitäkään, voiko elintasoa edes mitata suhteellisen varallisuuden (ostovoiman) avulla, vaikkakin kaikki tällä hetkellä onnellisuuden mittaamiseen käytettävät indikaattorit sisältävät suhteellisen varallisuuden ja antavat näin olettaa, että suhteellisella varallisuudella ja onnellisuudella on jotakin tekemistä keskenään.

Taloustuokion jälkeen esittelemme asuntoamme aitoon MTV Crips tyyliin. Puitteet ovat lähes yhtä hulppeat kuin Sir Richard Bransonilla. Neliöitä löytyy about 30. Sijainti on kävellen noin 15 minuuttia keskustasta. Hinta on kallis ja raivaussaha laulaa.

Seuraavaksi siirrytään tsekkaamaan meidän kärryt. Kysymyksessä on todellinen klassikko. Voltan U3201 tehomylly. Hopeisen kuoren alla ulvoo himokas 1600W kone ja tehoja lisäävä HEPA-filtteri (High Efficiency Particulate Air Filter). Erikoisuuksina voidaan mainita 360° kääntyvä imuputki ja täyttä hopeaa olevat 3"vanteet. Halusimme tuoda tehomyllyyn elementtejä, joiden myötä siitä tulisi persoonallisempi. Niinpä soitimme erikoismylly-tuningin asiantuntijoille Copenhagen Coast Customiin ja heidän kanssa käytyjen keskustelujen perusteella meille muodostui kuva siitä, kuinka Volta U320i tehomyllyn saisi erottumaan edukseen. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme toteuttaa, aluksi ehkä hieman mahtipontiseltakin ja pröystäilevältä kuulostavan idean (but this is the way how we live), ja vaihdoimme Volta U3201 tehomyllyyn uuden X001Y mallisen pölypussin. Tämän jälkeen Volta U3201 todellakin kääntää päät ja antaa kyydit joista monet muut vain haaveilevat.

Pyrimme tällä blogilla myös lisäämään lukijoiden tietämystä eläinkunnasta, joten tämän kerran kinkkilinkki johdattaa osoitteeseen http://hiki.pedia.ws/wiki/Fasaani

Räpsyä silmään,

heikkijaolkaheikkijaolka

Copenhagen from the sea

2008-01-26T21:29:00.000+01:00

Tänään saimme mahdollisuuden tutustua Kööpenhaminaan vesitse, sillä CBS järjesti perinteisten hygge-iltojen jälkeen virkistävän veneretken. Tämän retken tarkoituksena oli esitellä vaihtareille Kööpenhamina sellaisena kuin se vuosisatoja sitten oli. Täytyy myöntää, ettei tammikuinen venecruising jäätävässä tuulessa lukeudu hedonistisimpiin hetkiin, joita olemme kokeneet. Näillä kulmilla pyörinyt myrsky oli nostanut merelle tylyn aallokon, jossa Laavuksella veneilyoppinsa saaneet savolaiset olisivat olleet ihmeissään punaisella Lami-merkkisellä soutuveneellä, jonka toinen airokin oli pääsääntöisesti poikki. Kuskimme Søren oli kuitenkin meriä kolunnut, no ei ehkä voi sanoa, että merikarhu, valpas merihylje osuu kuvaukseksi paremmin. Kaverilla kun keskicasen halkaisija oli yli 90 senttimetriä. Kööpenhaminan historia oli meille skandinaaveille tuttu ja pystyimmekin veneretken ajan tsekkailemaan erityisellä tarkkuudella tanskalaista arkkitehtuuria, joka on parhaimmillaan juuri mereltä nähtynä. Särähtävin rakennus löytyi Christianshavnista. Tämä rakennus oli jokaisen kalamiehen unelma, parvekkeelta pystyi vetelemään pystypilkillä ylös turskaa ja kesäisin pintaperholla saattoi halutessaan kokeilla oliko lohi otillaan. Kerrostalo oli nimittäin tylysti halkaistu ja keskelle taloa tehty kanaali, jossa halutessaan pystyi harrastamaan edellä mainittuja aktiviteetteja.

Täysin ilman kommelluksia keikka ei kuitenkaan sujunut. Sillä muuten niin kokenut merimursumme Søren joutui hankalaan tilanteeseen kääntäessään venettämme kovassa aallokossa kapeassa kanaalissa. Ja niinhän siinä kävi, että paatissa jumittui pakki päälle ja jysäytimme lasikuitu paukkuen kanaaliin ankkuroituun asuntolaivaan. Kun paattimme puski jo asuntolaivan eteisessä onnistui Søren saamaan vaihteenpäälle ja kitkuttelimme itsemme takaisin vesille. Tämä tilanne oli houkutellut paikalle runsaasti ohikulkijoita, joita aasialaiset vaihtarit nyt ikuistivat Canonit punaisena hehkuen. Parasta oli kuitenkin kun asuntolaivan asukas, tuhti tanskalainen täti, ilmeistyi laiturille aamutakissa ja jokseenkin tuohtuneena huutamaan merimursullemme, jolloin aasialaiset heittivät ilmoille mairean hymynsä ja antoivat Canonin laulaa tätin tilittäessä tapahtumia.

Veneretkestä kuitenkin selvittiin kokemuksia rikkaampina ja KongensNytorville palatessamme puna Søreninkin kasvoilla oli jo haihtunut.

Farvel Danish Crash Course

2008-01-25T11:25:00.000+01:00

Ensimmäiset kurssit alkavat nyt olemaan ohitse. Hvordån går det? Det går også godt. Kysymys on siis tanskankielen introkursseista, oikeat kurssit alkavat vasta ensi viikolla. Yliopiston puolella tanskan alkeet kestivät kolme viikkoa ja pojojakin tuli 8. Kauppakorkeassa kurssi kesti viikon ja pojoja tuli täydet 0. Mutta eihän sitä pisteiden takia opiskella. Tanska kielenä on yllättävän mielenkiintoista, koska kysymyksessä on ns. siirtymävaiheen kieli. Tämä tarkoittaa sitä, että kieli on alunperin ollut lähes identtinen ruotsin kanssa mutta ajan myötä yhteys ruotsiin on katkennut ja kieli on lähtenyt liukumaan kohti saksaa ja englantia. Ruotsin kielessä erityisesti Heikin tärkeinä pitämät en ja ett sanat ovat kokonaan katoamassa tanskasta. Eli en ja et sanoja ei juurikaan kukaan käytä ja tutkijoiden mukaan muutamassa vuosikymmenessä nämä sanat katoavat kokonaan. Tätä samaa viestiä Heikki yritti turhaan kertoa useammalle ruotsin opettajalle jo kotipuolessakin, näillä sanoilla, kun ei ole mitään merkitystä kielen ymmärrettävyyden kanssa.

Muihin vaihtareihin täällä on ollut helppo tutustua, mutta tanskalaisiin vastaavasti hieman hankalampaa. Tanskalaiset kun jurovat samalla tapaan kuin suomalaiset eikä juttu lähde luistamaan itsestään. CBS:ssä suurin osa vaihtareista tulee Aasiasta, Kanadasta, Yhdysvalloistaja sekä Euroopasta (jopa kouluista kuten NUS,MIT,Colombia University,LSE). Skandinaavejakin löytyy, mutta ne ovat vähemmistönä (Tampere University!). Vaihto-opiskelijoita CBS ottaa vuodessa noin tuhat ja vastaavasti täältä lähtee vaihtoon noin 800 punapartaa. Yleensä tänne tullaan lukemaan rahoitusta ja siltä sektorilta kursseja löytyy paljon. Mielenkiintoista on myös huomata, että täällä tarjotaan kursseja, joita opiskelijat haluavat. Eli ennen lukukauden alkua tarjolla on todella paljon mitä erikoisempia kursseja, joista lopulta toteutetaan ne, jotka ovat saaneet osakseen eniten kiinostuneita. Opiskelijoilla on näin mahdollisuus "äänestää" siitä, mitä kursseja he haluavat järjestettävän. Brilliant.

Heikki: Ensimmäiset pari viikkoa on tungettu täyteen kaikenlaisia kissanristiäisiä, jotka joskus kiinostavat enemmän, mutta yleensä vähemmän. Kissanristiäisissä tuhdissa humalassa liikkuvat kanadalaiset ja jenkit eivät ole sitä viihdyttävintä seuraa, ja heidän kanssa käytävät keskustelut koskevat jääkiekkoa tai heidän maidensa erinomaisuutta, joka savolaista sapettaa. Kanadalaiset ja jenkit luonnollisesti odottavat sinun tietävän kaikki mahdolliset heidän manterellaan sijaitsevat kylät ja tienristeykset ja jos et tiedä, niin voi sitä ihmetyksen määrää. Tälläisten keskustelujen lomassa toteankin usein olevani Kantalasta, ja jos kaveri ei tiedä missä päin maailmaa tämä paikka sijaitsee niin täräytän hyvin soivalla brittiaksentilla: oh dear, you should know! Tämän jälkeen poistun paikalta dramaattisesti, osoittaen etten halua keskustella noin sivystymättömien moukkien kanssa. Olen monta kertaa naureskellutkin omalle 'neroudelleni' palatessani iltaisin milloin mistäkin kissanristiäisistä.

Olka: Yliopiston puolella vastaavasti opiskelijat tulevat Kanadasta yllätys, yllätys.. No, on siellä toki muualtakin kuten erinäisistä euroopan maista (Saksa, Tsekki, Irlanti, Italia, Ranska..), Aasiasta, Meksikosta. Ja kuten CBS:ssä tuntuu, ettei suurinta osaa kanadalaisia kiinnosta muu kuin halpa olut ja toisten kanadalaisten seura. Yliopiston puolella ei kissanristiäisiä juurikaan ole ollut, mutta syy lienee siinä, että tanskan kurssi on ennen varsinaista lukukauden alkua ja kukin saa varmasti kokea haluamansa kissanristiäiset oman tiedekuntansa intro-viikolla. Tanskan kielen jatkokursseista sen verran, että EU-kansalaisena täällä ei kannata tanskaa opiskella, sillä kurssit ovat kunnan järjestämiä (poislukien CBS, jossa jatkokurssit ovat ilmaisia), ja ne ovat maksullisia EU:n kansalaisille (500 kr/moduli)!

Tälle hetkellä hieman hävettää mainita ruotsalaisille tai norjalaisille olevansa suomalainen, kiitos suomen hiihtourheilun ja erityisesti Variksen. On kummallista, että jokin urheilulaji voi olla läpeensä noin mätä. Menneitä ovat ajat jolloin Juha Mieto voitti taistoja rypemällä suossa ja treenauksen lomassa naukkaili ainoastaan pohjanmaalaisen paikallismeijerin piimää. Tanskalaiset taas ryystävät tänään ylpeinä Carlsbergin ja Tuborgin bisseä, sillä tänään heidän ylpeytensä onnistui nurkkaamalla valtaamaan brittipanimo S&N. Cheers!

Hyvä oli myös kuulla, että Kemijärven tehtaillekin löytyi käyttöä, ja uskoa suomalaiseen metsäteollisuuteen ja sen kehittämiseen suomessa löytyy. Viikko sitten kirosimme Strøgetillä, kun kuulimme Stora-Enson ostannen konsulttiyhtiö Ernst-Youngilta selvityksen siitä mitä Kemijärven tehtailla voitaisiin tehdä. Tämä valinta osoitti selvästi (kun valittiin Erns-Young esimerkiksi Pöyry Consulting sijasta), että asiaa ei Stora-Enson taholta haluttu hoitaa tavalla, joka olisi eduksi suomalaiselle metsäteollisuudelle. Onneksi nunnuka nunnuka group tarttui tilaisuuteen ja liimapalkkia työnnetään markkinoille E&Y:n lausunnoista huolimatta. Jos Tampereen talousjournalistina tunnettu nimimerkki Paalu lukee tätä, voisi hän tuoda esille oman näkemyksensä tästä metsäteollisuuden jyskytyksestä. Nimimerkki Paalun kanssa kun on usein käyty hedelmällisiä keskusteluja tämänkaltaisista aiheista.

Perjantain kunniaksi valmistimme perinteisen aterian. Pääruoaksi oli keitettyjä perunoita ja jauhelihakastiketta. Jälkiruoaksi työstimme lettuja, joita nautiskelimme karhunvadelmien kera.

Toista nopeasti sana puputupuna ainakin 15 kertaa ja olet valmis aloittamaan tanskan opiskelun.

lettuja

heikkijaolkaheikkijaolkaheikkijaolka

Weekend travelling

2008-01-20T18:02:00.000+01:00

Aiaiaia. Kyllä VR:llä on vielä paljon opittavaa. Lauantaina Herningiin suuntautunut retkemme osoitti, että junat voivat kulkea minuutilleen aikataulussa. Tanskan junaliikenteestä vastaa valtion osittain omistama DSB (Danske Statsbaner). DSB:n kyytipalvelun olimme ostaneet jo etukäteen. Liput Kööpenhaminasta Herningiin maksoivat 40€/henkilö/suunta. Lähtö oli normaaliin Pena-aikaan eli herätyskello päästi ilmoille vimmaisan vinkunan heti viiden jälkeen lauantaiaamuna, eipä ole Kööpenhamina koskaan ollut niin hiljainen kuin tuolloin. Metrossakin saimme yksityiskäyttöön kaikki metron neljä vaunua. Madventures-luokan matkaajalle suosittelemme nähtävyydeksi Kööpenhaminan rautatieasemaa viikonloppuisin ennen kello seitsemää. Näky on kuin hidastetusta elokuvasta, jossa ravintoloista palailevat puolilla valoilla kulkevat ihmiset yrittävät saada nieltyä vielä viimeisen palan tuplajuusto-burgerista, ennen kuin uni vie voiton. Joillakin tosin uni oli vienyt jo voiton ennen sitä viimeistä puraisua ja unta vedeltiin mäkkärin pöydässä. Täällä ravintolat ovat viikonloppuisin auki viiteen aamulla, joten urhoollisimmat soturit palailevat takaisin linnoituksiinsa vasta kuuden jälkeen, koska soturin tanssilattialta löytämä kissimirri ei laskenutkaan lopulta sisälle.

Mutta takaisin raiteille. DSB:n kyyti oli tasaista, joskin meteliä lähti enemmän kuin Valmetista kyntöhommissa, mutta tähänkin junajournalistimme löysi pian selityksen. DSB on nimittäin ovelasti kätkenyt veturin moottorin vaunuun eikä veturin kuljettaja, junailija, pääse nyt matkustamaan omassa vaunussaan. Tämän keksinnön ansiosta junia ei välttämättä tarvitse liittää, sillä jokaista vaunua voidaan ajaa erikseen. Eli halutessaan Tanskalaiset junailijat voisivat ajaa kymmenvaunuisen IC-junan Kööpenhaminasta Strueriin vaunu kerrallaan. Todella nerokasta!

Junamatka taittui kauniissa auringonpaisteessa peltojen jo ujosti vihertäessä, eikä talvimyrskystä näkynyt jälkeäkään.

Herningiin saavuimme tarkasti 10.34. Kaupunki oli basic-mallinen, ei mitään nähtävää. Joten suuntasimme suorilta apostolinkyydillä messukeskuksessa pidettäville Agromek-messuille. Tämä matka kulutti Converseja viidentoista minuutin ajan. Bussi yhteyskin olisi ollut, mutta laiskat Herningiläiset eivät viitsi ajaa vuoroja kuin tunnin välein. Tämä loi vahvan vaikutelman siitä, että myös Pieksämäen paikallislinja on ottanut mallia täältä. Messukeskuksessa meidät otettiin riemulla vastaan ja liputkin tarjottiin ilmaiseksi. Tämä koski tosin kaikkia ulkomaalaisia, eikä pelkästään savolaisia. Messut olivat noin neljä kertaa suuremmat kuin suomalaiset vastaavat, ja kaikki oli saatu katettujen hallien suojiin. Agromek on Pohjoismaiden, ja ainakin Tanskalaisten mielestä koko Pohjois-Euroopan, suurin maaseututapahtuma. Laiteuutuksia esitellään aina ruokinta-roboteista heinänpöyhimiin ja useita tuotteita tältä väliltä. Mielenkiintoista oli huomata, että esillä oli myös runsaasti laitteistoa, joka oli kokoluokaltaan sopivaa myös savolaisille tiloille. Konepuoleltakin löytyi useita uutuuksia, jotka sopisivat suoraan 900-sarjan Valtraan. Oli esillä myös tylympää laitteistoa, joka edellytti vähintään 200-hevosvoimaista traktoria ja isännänkin täytyi olla yli 70-kiloinen. Kiinostusta herätti esimerkiksi suorasovitteinen etukuormain, jonka liittäminen traktoriin ei edellyttänyt yhdenkään pultin aukaisemista, eikä kuljettajan tarvinnut edes astua kopista ulos. Neljässä tunnissa saimme katsauksen tämän hetken maatalouslaitteistosta ja tuottajien uskosta maatalouteen myös Pohjois-Euroopassa. Iäkkäät suomalaiset maanviljelijät kun eivät taida uskaltaa sanoa suoraan haluavansa eläkkeelle, he toteavat EU:n tehneen maatalouden harjoittamisen mahdottomaksi. Tuskin se mahdotonta on, aikaa ja kehitystä täytyy seurata vain tarkemmin, enää ei riitä kerran viikossa ilmestyvä paikallislehti, jossa paikallisella konekauppiaalla on kahdesti vuodessa mustavalkoilmoitus myytävistä koneista.

Kello 15.34 suuntasimme takaisin Kööpenhaminaan, matka oli puuduttavan pitkä ja Wallpaper∗ lehden The Design Awards Issue 2008 tuli luettua kannesta kanteen. Mieleen jäi erityisesti Best airline suite palkinnon voittanut Singapore Airlines. Tämä lentoyhtiö tarjoaa nyt matkustajilleen vielä perinteistä business-luokkaa loisteliaamman tavan matkustaa. Tarjolla on "suite-class" jossa matkustajalla on oma huone nojatuoleineen ja sänkyineen, lennolla tarjottavan menunkin on suunnitellut itse Gordon Ramsay. Kyllä isäntien nyt kelpaa matkustaa Heathrowsta Singaporeen ja pähkäillä samalla ostaako Jaeger-LeCoulturen "Master Compressor Extreme Labin" rannekellon vai uuden 260-hevovoimaisen Claas-traktorin, hinta kun näillä on sama. Meidän pähkäilyt liikkuivat kuitenkin maanläheisimmissä asioissa, koska Kööpenhaminaan saavuttaessa kello 19.19 kaikki ruokakaupat olivat kiinni ja vatsassa pyöriskeli päivällä sinne siirtynyt yksinäinen hodari, joka nyt kuumeisesti kaipasi kaveria. Onneksi Frederiksbergin Pikavalinta oli vielä auki ja saimme hodarille kaverit ja jääkaapin valolle juttuseuraa.

Suihkun ja aterian jälkeen nukahtaminen tapahtui todennäköisesti kahdessa minuutissa.

Sunnuntaina nautimme toistaiseksi elämämme parhaat bagelit ja latet Frederiksbergin puistossa katsellen sumussa kylpevää linnaa, kolmen innokkaan valkoposkihanhen kuumottaessa himoitsevasti lohibageleitamme. Tämän hedonistisen hetken päätyttyä totesimme elämän olevan mallillaan.

mvh

heikkijaolkaheikkijaolka

ps. Lisäilemme sivulla olevaan videoon aina pätkiä kun koemme jotain uutta. Katso usein ja koe paljon.

Fredag

2008-01-18T10:50:00.000+01:00

Kööpenhamina on sen kokoinen kaupunki, että apostolin kyydillä liikkuminen on hieman liian hidasta ja kuluttavaa, mutta julkisen liikenteen käyttö tuntuu taas liialta hurskastelulta. Paras ratkaisu kaupungissa liikkumiseen onkin tsyge, niin kuin savossa on tapana sanoa. Harkitsemmekin tällä hetkellä vakavasti Mustan orin kuljettamista Suomesta tänne.

Huomenna toteutamme ensimmäisen iskun Kööpenhaminan ulkopuolella. Kohteenamme on mantereella sijaitseva Herning, jonne InterCity-juna lupaa kiidättää meidät alle neljässä tunnissa. Kokeneena junamatkustajana ja Pieksämäen ratapihojen kasvattina heikki rohkenee kuitenkin epäillä, josko kysymyksessä on vain mainoskikka. Sillä esimerkiksi Suomen valtion omistama Valtionrautatiet (VR) on myös luvannut kyyditä hänet useasti Helsingistä Tampereelle tunnissa, mutta parhaimmillaan tämän välin matkustamiseen on kulunut jopa ikimuistettavat kolme tuntia. Uskomme, että vuoden 87 mallia oleva Lada Nivakin olisi taittanut tämän välin nopeammin kuin Italialaisen suunnittelutyön ylpeys Pendolino, joka sopii Suomen olosuhteisiin yhtä hyvin kuin Kekkosmallin karvahattu Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbekille. Eli komea se kyllä on, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Mutta takaisin Herning esittelyyn. Kysymyksessä on Mikkeli-luokan kaupunki, eli asukkaita vajaat 50 000 ja kova hinku aidoksi yliopistokaupungiksi. Herningin ylpeys ei ole ZicZac-yökerhoa muistuttava klubi vaan Pohjois-Euroopan suurin messunäyttämö, jossa järjestetään vuosittain suuret Agromek-messut. Siinä suunnitelmamme huomiselle.

kuitti,

heikkijaolkaheikkijaolka

ParkDetective™

2008-01-12T20:25:00.000+01:00

Viikonlopun aikana toteutimme haasteellisen ParkDetective™-katselmuksen, jonka kohteena olivat Kööpenhaminan upeimmat ja karseimmat puistot. Sää oli yllättävän otollinen katselmukselle, sillä räntäsateen sijasta meitä hyväiltiin navakalla tuulella ja aina niin viehkeällä auringonpaisteella. Seuraavassa summaamme Olkan kanssa vuorotellen omia subjektiivisiä näkemyksiä, joita puistot meissä herättivät.

Ensimmäisenä ParkDetective™ kaksikon suurennuslasin alle joutuu ennakkosuosikkina katselmukseen lähtenyt Frederiksberg Have, joka sijaitsee myös tutkijoiden tulevan asunnon välittömässä läheisyydessä.

Heikki: Mun mielestä puisto on kertakaikkisen viehättävä pienine jokineen, joilla vastaan lipuu kirkkaan valkoisia joutsenia. Ei tarvitse kuin katsoa lammelle ja sulkea silmät, niin voi tuntea siirtyvänsä 1800-luvulle ja nähdä Frederiksbergin linnan kauniin prinsessan tulevan päiväkävelylle lammenrantaan. Ja avattuani silmät siinä hän on, kaunis prinsessa, oma vaimoni! Musta tuntuu, että tämä puisto on kuin morsiameni. Ei tosin niin kuuma.

Olka: Musta tuntuu, että tää puisto sotkee kuraan mun valkeet tennarit! No kun toivuin tästä KAUHUkuvasta näin puiston tennareiltani. Kaunis metsäpuisto sanoisin. Niin erilainen kuin aiemmin näkemäni puistot. Vettä, pieniä hiekkateitä ja metsää. Mutta metsän lisäksi myös vihreää nurmikenttää, jonka takaa avautuu näkymä linnaan. Uskon, että tästä puistosta tulee mun lemppari, kunhan se luvattu "Elefanttien laakso" aukeaa. Puiston yhteydessä tai osa puistoa on eläintarhan aluetta ja huomasimme työmaa-alueen laidalla kyltin, jossa kerrottiin eläintarhaan tulevasta elefantti alueesta ja näkymät tulevat ilmeisestikin olemaan tästä elefantti laaksosta myös puiston puolelle. JiPII! Ainiin täytyyhän munkin muistaa se prinssi, no se on seikkailemassa jossain päin liaanipuistoa..

Seuraavaksi kaksikko työntää suurennuslasin, ei sinne minne aurinko ei paista vaan taskuunsa

ja suuntaa viereiseen Sondermarken puistoon. Ja säilyttääksemme riittävän suuren subjektivisuuden vuorottelemme sillä kumpi meistä tuo ensiksi esille oman tuntemuksensa puistoista.

Olka: Tästä puistosta ei paljoa sanottavaa ole. Okei, täällä oli asfaltti väylät paremmat mun tennareille, mutta ei se kuitenkaan oikein istunut puiston miljööhön. Ensimmäisenä silmiin osuikin mutaiset omatekoiset polut, jotka juoksijat (juoksijoita tällä on muuten todella paljon, halpa harrastus kalliissa kaupungissa..) olivat todennäköisesti tehneet säästääkseen polvia. Suurimman vaikutuksen teki kuvassa näkyvä puinen kuja.

Heikki: Mielestäni tällä puistolla ei ole annettaavaa muille kuin kulkukoirille. Puiston jo muutenkin repsottavaa ilmettä lisää keskelle puistoa sijoitetut

lasiset triangelit, jotka sopivat kokonaisuuten kuin sinappi kaurapuuroon. Ketsupin voisin vielä ymmärtää. Koirien havainnointiin harjaantunut silmäni bongasi puistosta myös vasikan kokoisen Tanskandogin. Musta tuntuu, että ette tiedä, että rodun nimi on englantilaisten keksimä, rodun oikea nimi on nimittäin Saksandoggi. Englantilaiset halusivat kuitenkin saksalaisvihassaan antaa rodulle vähemmän ärsyttävän nimen, joten se on nyt Tanskandogi. Puiston takareuna on pengerretty samalla tavalla kuin meidän piha.

Kohde 3 tunnetaan nimellä Enghave parken. Puisto sijaitsee Carlsbergin panimoiden läheisyydessä, entisellä red light districtillä. Puiston kuvaus voisi olla "hieman suttainen".

Heikki: Mun mielestä puisto näytti kartalla paljon viihtyisämmältä kuin paikanpäältä nähtynä. Parasta puistossa oli sen pienuus, ei tarvinnut montaa minuuttia sitä nuhjuisuutta tuijotella. Bonusta oli korkeilla kaisloilla verhoiltu lampi, jonka likaista vettä ei tarvinnut nähdä.

Olka: Ajattelin, että puisto voisi olla hieno juuri sen pienen koon vuoksi, mutta toisin kävi. Alue, jossa se sijaitsi oli pelkkää punaista tiiltä, ilman lyhtyjä. Puisto oli siististi sanottuna siistimätön. Hienot puitteet kivalle puistolle oli annettu peittyä tuhrittujen penkkien ja roskien alle. Voisi sanoa että puisto oli parhaat päivänsä nähnyt.

Seuraavan puistoon siirtyminen kesti hetken, koska lauantaisin bussiliikenne on harvennettua ja todella tukkoista. Mutta tupatentäynnä olevassa bussissa vietettyjen hienhajuisten hetkien jälkeen pääsimme perille puistoon, joka kantaa nimeä Faelled Parken. Kysymyksessä on tiettävästi Kööpenhaminan suurin puisto.

Olka: Hieno puisto juuri sen sijainnin vuoksi.. Mun tiedekunta on vieressä! Hieno iso nurmikenttä, mutta siinä se taitaakin sitten olla. Ajattelin aluksi, että tämä on juuri se puisto johon Kööpenhaminalaiset tulevat kesällä palvomaan aurinkoa, mutta taitaa olla niin, ettei Kööpenhaminassa ole niin lämmintä kesällä. Mutta kun kevät ensimmäisen kerran ilmestyy lämpimine auringon säteineen Heikki lupasi, että saan täällä vohveleita. On tässä puistossa siis jotain muutakin hyvää kuin sijainti..

Heikki: Tällä puistolla on useita toisistaan poikkeavia persoonallisuuksia. Länsilaidalta puisto näyttää ajanpatinoimalta, keskeltä valtavalta pellolta ja itälaidalta keskitysleiriltä. Nurmikko alueella näyttää olleen todella runsaasti kastematoja. Niin ja täytyy mainita puistoon näkyvä Rikshospitalet, joka tyylikkyydessään vetää vertoja Haukivuoren terveysasemalle.

Iltapäivän alkaessa kaksikko suuntasi keskustan puistoihin. Ensimmäiseksi sormenjäljet

otettiin todella mielenkiintoiselta Østre Anlæg puistolta. Tämän puiston reunalla sijaitsee myös näyttävä Statens Museum for kunst. Kööpenhaminan kävijöiden must kohde.

Heikki: Tuntuu kuin olisi tullut Pieksämäen Poleenin puistoon tai TampereTaloa ympäröivään sorsapuistoon, jossa Kaitsu aina käyttää terrieriään. Tässä puistossa oli suoritettu tanskalaista pystykarsintaa ja jymäytetty muutama tukeva runko kanveesiinkin. Näiden puiden runkojen halkaisija oli sitä luokkaa, että Penan 245 Jonsered Air Injection 21" laipalla olisi vaikuttanut lähinnä hammastikulta. Ei millään pahalla, mutta järeämmät rungot ja järeämmät vehkeet.

Olka: Nätti puisto.

No niin, nyt ParkDetective™ kaksikko pääsi tositoimiin. Kohteena Botanisk Have, eli luonnontieteellinen puutarha.

Olka: Upeaa! Mutta ei vielä tammikuussa.. PALJON istutuksia ja jokaisessa

on pieni kyltti vieressä..huh todella järjestelmällistä. Mutta eniten ihmettelen miten puutarhurit ovat saaneet eri maiden kaislat kasvamaan rintarinnan. Esimerkiksi siperian kaisla ja kiinan kaisla? Onko multaa haettu todella molempia varten niiden kotimaasta? Lasipuutarhaan haluan ehdottomasti mennä tutustumaan kaikkiin niihin eksoottisiin kasveihin ja ehkäpä voin samalla tyydyttää saunan kaipuutani. Mutta siis tästä puistosta aion kertoa vielä myöhemminkin

jahka kevät tuo puihin lehdet.

Heikki: Tuntuu kuin tulisi hyvin hoidettuun puutarhaan. Istutuksia on runsaasti, jopa niin paljon, että ne häiritsevät. Kirjaimellisesti puistoa on vaikea erottaa puilta. Kesällä tämä on varmasti suosikkini, mutta tammikuussa se ei herätä muuta kuin sisäisen viherpeukaloni, jolla ei vielä muutamaan kuukauteen ole käyttöä. Tutkittavaa on ja valtava lasinen talvipuutarha vaikuttaa houkuttelevalta, kuumalta ja kostealta.

Tutkimukset päättyivät Rosenborg/Kongens have puistoon. Puisto sijaitsee aivan kaupungin ytimessä, Rosenborgin linnan ympärillä ja Livgardens kasarmin vieressä. Jälkimmäinen on paikka, jossa Tanskan kuninkaalliset sotilaat harjoittelevat tetsaamista.

Heikki: Tuo puiston portinvartija, soldat Jens J, näyttää todella innostuneen hommastaan ja mulkoilee meitä epäilevästi, joten lähetän hänelle lentosuukon ja saan vastineeksi äkäisen murahduksen, jonka siivittämänä syöksähdän puistoon. Upea puisto, todella. Mielestäni tämä on Kööpenhaminan kaunein puisto. Lähellä keskustaa, mutta silti säilyttänyt kosketuksen historiaan. Puistossa on myös pensaslabyrintti, johon emme uskaltautuneet, sillä Frederiksbergissä tuhlasimme melkein tunnin päästäksemme ulos tälläisesta labyrintistä. Täällä kannattaa käydä samalla kun vierailee Statens Museum for kunstissa.

Olka: Mun suosikki tähän vuodenaikaan. Tässä puistossa oli selkeä linja. Linna toisella laidalla puisto toisella.

Tämän katselmuksen jälkeen pari suuntasi Magasin-tavarataloon ja osti kaksikymmentä (20) kevätkäärylettä ja LUOMU colaa. Illallinen oli todella maistuva.

Kun olet lukenut katselmukset vastaa kyselyyn siitä mikä on Kööpenhaminan paras puisto. Sinä sen tiedät! Sillä kaikkihan on subjektiivista.

vaffels.

Regnet

2008-01-09T20:05:00.000+01:00

Tammikuussa Kööpenhamina ei kyllä näytä parhaita puoliaan, kuin aamuisin noin puolen tunnin ajan ja tämäkin tapahtuu vain joka kolmas päivä. Parhailla puolilla tarkoitamme kaupungin aurinkoista sivua. Sillä Aamuauringon kuorruttama Kongens Nytorv on todella kaunis ja saa varmasti kuningatar Margareetankin hymyilemään kauniisti makuuhuoneensa ikkunasta, vaikka häneltä poliittinen valta puuttuukin. Kuningatar perheineen ja veljineen asuu Amalienborgissa, joka on yksi Kööpenhaminan lukemattomista upeista linnoista ja sijaitsee Kongens Nytorvin läheisyydessä. Meidän tämän hetkinen suosikki linna löytyy kuitenkin Frederiksbergistä ja on saanut omaperäisen nimen Frederiksberg Slot. Tätä linnaa ympäröi yksi upeimmista koskaan näkemistämme puistoista, Frederiksberg Have. Tämä puisto näyttää jopa tammikuisessa tihkusateessa kauniilta.

Eilen teimme tarkastuskäynnin paikalliseen Itä-Keskukseen, josta ei löytynyt notkeita rottia vaan julmetun kokoinen kauppakeskus (Fisketorvet), jonka erikoisuuksina voimme mainita Prisma-tyypin tavaratalon, jonka ainut ongelma, kuten kassasetä sen meille esitti oli pankkikorttien kelpaamattomuus (Ei Visaa, Ei mitään pohjoismaisia kortteja, Ainoastaan kaupan oma pankkikortti). Käteinen oli kuitenkin validia ja saatiin pesuaineet ostettua. Kohta se saattaa muuten olla niin, ettei Haukivuoren uudessa S-Marketissakaan käy kuin S-Pankin pankkikortti. Näin sitä luodaan uskollisia asiakkaita.

Tunnetuimmat turistinähtävyydetkin on nyt jo ehditty katsastaa; merenneidot ja oopperatalo sekä täräyttävimmät linnat. Huomaa, että merenneidot oli monikossa. Tämän tarkoitus ei ollut testata blogintarkastelijan kykyä itsenäiseen tekstin ymmärtämiseen vaan tuoda esille se tosiseikka, että merenneitoja onkin kaksi. Toinen on perinteinen pienimerenneito, jonka kaikki tietävät ja toinen on päivitetty versio, moderneilla lisukkeilla (kuvassa).

Meille oli uutta, että perinteinen pienimerenneito on joutunut käymään polilla paikkailtavana useampaan otteeseen. Syitä näihin sairaalakeikkoihin ovat olleet esimerkiksi yllättävät pään ja käsien irtoamiset. Onneksi Tanskassa terveydenhuolto on vankalla pohjalla ja nämä merenneidon vaivat on saatu pikaisesti paranneltua. Sillä jos sama olisi sattunut vaikka Pieksämäellä ja merenneito olisi kiikutettu Pieksämäen aluesairaalaan, olisi hänelle todennäköisesti määrätty ainoastaan Buranaa ja passitettu tyttö takaisin istumaan kivennokkaan hyisen meren äärelle. Nyt kun bodypainting on in, tai ainakin muutama vuosi sitten oli, merenneitokin innostui hommasta niin totaalisesti, että maalautti itsensä kauttaaltaan punaiseksi viime keväänä. Eihän siinä sitten taas muu auttanut kuin polille ja tärpätillä paikat puhtaiksi. Tällä hetkellä neiti näyttää kuitenkin voivan hyvin, hieman taitaa olla lihonut.

Kööpenhamina ja Tanska ylipäätään on tunnettu rohkeista

arkkitehtuurisista ratkaisuista. Olkan mielestä tosin myös Suomi on tunnettu rohkeista arkkitehtuurisista ratkaisuista, sillä onhan esimerkiksi Vantaalla useita mielenkiintoisia rakennuksia kuten vaikkapa Keskon-tukku, puhumattakaan Pieksämäen rohkeasta arkkitehtuurista, jota ei voi olla huomaamatta huristellessaan huivit heiluen Pieksämäen Champs-Élyseétä (Keskuskatu) pitkin kohti uutta Citymarkettia. No, on Suomessakin onnistuneita uudemman polven rakennuksia. Kööpenhaminassa niitä näkee vain luvattoman paljon. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa oopperatalo (kuvassa) tai kuninkaallinen kirjasto. Nyt kun Helsingin musiikkitaloprojekti vaikuttaa olevan yhtä nopeassa muutoksessa kuin Ylen Jugnerin naissuhteet eikä rahoitusta tunnu enää löytyvän kuin kuurojen säätiöltä, kannattaisi ottaa mallia tanskalaisista. Kööpenhaminan oopperatalon rahoitus tuli nimittäin kokonaisuudessaan Maersk-logistiikka yhtiön pääomistajalta. Maersk on muuten yksi Tanskan suurimmista yrityksistä (Liikevaihto 2006 oli 137 267 000 000 DKK). Luulisi Suomestakin löytyvän jokin varakas musiikin ystävä, jonka povitaskussa pullottaa muukin kuin puoliksi täysi VSOP luokan konjakki pullo. Yksityisen rahoituksen turvin voitaisiin keskittyä itse rakennusurakkaan eikä poliitikkojen tarvitsisi käydä keskustelua siitä kuka saisi mahdollisesti käyttää musiikkitalon lämpiössä olevaa Jura-merkkistä kahvikonetta.

Loppuviikon aikana pyrimme toteuttamaan ParkDetective-osion, jossa tarkastelemme erittäin subjektiivisesti täältä löytyviä puistoja, käyttäen mahdollisimman runsaasti 'musta tuntuu' tyyppisiä ilmauksia. Tämän jälkeen blogin lukijat voivat kommentoida kumman (HeikinvaiOlkan) subjektiiviset tulkinnat olivat osuvampia ja mikä puisto voitti todella arvostetun subjektiivisen ParkDetective-awardsin.

Rørdrum?

OlkajaHeikkiOlkajaHeikkiOlkajaHeikkiOlkajaHeikki

Alkupalat

2008-01-06T17:56:00.000+01:00

Olemme saaneet eväät syötyä, mutta nälkä ei ole vielä kaikonnut.

Asetuimme hetkeksi aloillemme, sillä vietämmehän muutaman hetken tilapäismajoituksessa, ennen kuin lopullinen asuntomme vapautuu ja voimme asettua jaloillemme.

Parin päivän Kööpenhaminan kopelointi on jo alkanut tuottaa tulosta, tämä kaupunki lämpenee savolaisille kuin Harvian hetivalmis© kiuas eli yllättävän nopeasti. Se taitaa kuitenkin johtua kaupungin suhteellisen inhimillisestä koosta, asukkaita kun Kööpenhaminassa on vain 1,8 miljoonaa ja puolilla näistäkin on punaiset hiukset tai parta.

Kaupunkia olemme kopeloineet jaloilla sekä kumi- ja rautarenkailla varustetuilla välineillä. Julkinenliikenne on yllättävän toimivaa ja kuukausi laaki julkisiin maksaa 310kr eli noin 40€. Täällä ei ole minkäänlaisia alennuksia opiskelijoille eikä kai juuri muillekaan. Kummitusjunaa muistuttava metro on ylivoimaisesti sykkivin kulkuväline. Kuljettajaa näissä metroissa ei ole laisinkaan, joten matkustajat pääsevät istumaan ns. kuljettajan paikalle aivan metron keulaan ja tämäkös savolaista maalaispoikaa viehätti niin suuresti, että Olkan oli aina parin pysäkinvälin jälkeen pyyhittävä metron etulasia kun Heikki sylkiroiskuen päristeli meneemään kuin HKL:n kokeneempikin kuljettaja. Ja niinhän siinä kävi, että kaikki metrolinjat (lue kaksi) oli ajettava päästä päähän useampaan otteeseen, jotta Heikin aikeet uudesta unelma-ammatista hävisivät, sillä ammatti alkoi vaikuttamaan hieman yksitoikkoiselta muutaman tunnin jälkeen. Kööpenhaminassa on todellakin vain kaksi metrolinjaa M1 ja M2, nämä nimetkin viittaavat enemmän salaiseenpalveluun kuin julkiseenliikenteeseen. Tämä metrolinjojen määrä ei todellakaan riitä tämän kaupungin tarpeisiin ja niinpä tänne onkin rakennettu kattava S-Train järjestelmä, joka ainakin meidän silmissä vaikuttaa normaalilta metroverkostolta, junat ovat samankaltaisia kuin Helsingin metrot ja kulkevat sekä maan alla että yllä. Näitä S-Train linjoja kaupungista löytyykin sitten 6 kappaletta.

Toistaiseksi olemme kopeloineet ydinkeskustan lisäksi ainoastaan alueet joilla pajamme sijaitsevat eli Ørestad (Kobenhavns Universitetet), Frederiksberg (Copenhagen Business School) ja Østerbro (Kobenhavns Universitetet). Vilkkain näistä alueista oli Frederiksberg ja hauskin Ørestad. Ørestad on alue, jossa enemmän tai vähemmän näyttävästi yhdistyvät 2000-luvun futuristinen arkkitehtuuri ja 80-luvulta peräisinolevat ränsistyneet autokorjaamot ja joutomaa-alueet. Østerbro oli siistiä ja hiljaista campus-aluetta.Tarkempia aluekatsauksia,kunnallispoliittiseen tyylin voi tsekkailla www.kk.dk. Meidän aluekatsaukset ovat kuitenkin kiinostavampia ja ne tarkentuvat kun kopeloimme lisää.

Eilen saatiin kunnon lumipeitekin (kokonaiset 5cm), mutta se katosi yön aikana. Uutta tullaan tuskin hetkeen näkemään, ei sen tosin ole niin väliksikään. Pureva viima ja sumu riittävät ihan hyvin näin alkuun ja myös loppuun.

Hvad er rørdrum?

vaffels för alla,

heikkijaolkaolkajaheikki