Weekend travelling

Aiaiaia. Kyllä VR:llä on vielä paljon opittavaa. Lauantaina Herningiin suuntautunut retkemme osoitti, että junat voivat kulkea minuutilleen aikataulussa. Tanskan junaliikenteestä vastaa valtion osittain omistama DSB (Danske Statsbaner). DSB:n kyytipalvelun olimme ostaneet jo etukäteen. Liput Kööpenhaminasta Herningiin maksoivat 40€/henkilö/suunta. Lähtö oli normaaliin Pena-aikaan eli herätyskello päästi ilmoille vimmaisan vinkunan heti viiden jälkeen lauantaiaamuna, eipä ole Kööpenhamina koskaan ollut niin hiljainen kuin tuolloin. Metrossakin saimme yksityiskäyttöön kaikki metron neljä vaunua. Madventures-luokan matkaajalle suosittelemme nähtävyydeksi Kööpenhaminan rautatieasemaa viikonloppuisin ennen kello seitsemää. Näky on kuin hidastetusta elokuvasta, jossa ravintoloista palailevat puolilla valoilla kulkevat ihmiset yrittävät saada nieltyä vielä viimeisen palan tuplajuusto-burgerista, ennen kuin uni vie voiton. Joillakin tosin uni oli vienyt jo voiton ennen sitä viimeistä puraisua ja unta vedeltiin mäkkärin pöydässä. Täällä ravintolat ovat viikonloppuisin auki viiteen aamulla, joten urhoollisimmat soturit palailevat takaisin linnoituksiinsa vasta kuuden jälkeen, koska soturin tanssilattialta löytämä kissimirri ei laskenutkaan lopulta sisälle.

Mutta takaisin raiteille. DSB:n kyyti oli tasaista, joskin meteliä lähti enemmän kuin Valmetista kyntöhommissa, mutta tähänkin junajournalistimme löysi pian selityksen. DSB on nimittäin ovelasti kätkenyt veturin moottorin vaunuun eikä veturin kuljettaja, junailija, pääse nyt matkustamaan omassa vaunussaan. Tämän keksinnön ansiosta junia ei välttämättä tarvitse liittää, sillä jokaista vaunua voidaan ajaa erikseen. Eli halutessaan Tanskalaiset junailijat voisivat ajaa kymmenvaunuisen IC-junan Kööpenhaminasta Strueriin vaunu kerrallaan. Todella nerokasta! 

Junamatka taittui kauniissa auringonpaisteessa peltojen jo ujosti vihertäessä, eikä talvimyrskystä näkynyt jälkeäkään.

Herningiin saavuimme tarkasti 10.34. Kaupunki oli basic-mallinen, ei mitään nähtävää. Joten suuntasimme suorilta apostolinkyydillä messukeskuksessa pidettäville Agromek-messuille. Tämä matka kulutti Converseja viidentoista minuutin ajan. Bussi yhteyskin olisi ollut, mutta laiskat Herningiläiset eivät viitsi ajaa vuoroja kuin tunnin välein. Tämä loi vahvan vaikutelman siitä, että myös Pieksämäen paikallislinja on ottanut mallia täältä. Messukeskuksessa meidät otettiin riemulla vastaan ja liputkin tarjottiin ilmaiseksi. Tämä koski tosin kaikkia ulkomaalaisia, eikä pelkästään savolaisia. Messut olivat noin neljä kertaa suuremmat kuin suomalaiset vastaavat, ja kaikki oli saatu katettujen hallien suojiin. Agromek on Pohjoismaiden, ja ainakin Tanskalaisten mielestä koko Pohjois-Euroopan, suurin maaseututapahtuma. Laiteuutuksia esitellään aina ruokinta-roboteista heinänpöyhimiin ja useita tuotteita tältä väliltä. Mielenkiintoista oli huomata, että esillä oli myös runsaasti laitteistoa, joka oli kokoluokaltaan sopivaa myös savolaisille tiloille. Konepuoleltakin löytyi useita uutuuksia, jotka sopisivat suoraan 900-sarjan Valtraan. Oli esillä myös tylympää laitteistoa, joka edellytti vähintään 200-hevosvoimaista traktoria ja isännänkin täytyi olla yli 70-kiloinen. Kiinostusta herätti esimerkiksi suorasovitteinen etukuormain, jonka liittäminen traktoriin ei edellyttänyt yhdenkään pultin aukaisemista, eikä kuljettajan tarvinnut edes astua kopista ulos. Neljässä tunnissa saimme katsauksen tämän hetken maatalouslaitteistosta  ja tuottajien uskosta maatalouteen myös Pohjois-Euroopassa. Iäkkäät suomalaiset maanviljelijät kun eivät taida uskaltaa sanoa suoraan haluavansa eläkkeelle, he toteavat EU:n tehneen maatalouden harjoittamisen mahdottomaksi. Tuskin se mahdotonta on, aikaa ja kehitystä täytyy seurata vain tarkemmin, enää ei riitä kerran viikossa ilmestyvä paikallislehti, jossa paikallisella konekauppiaalla on kahdesti vuodessa mustavalkoilmoitus myytävistä koneista. 

Kello 15.34 suuntasimme takaisin Kööpenhaminaan, matka oli puuduttavan pitkä ja Wallpaper∗ lehden The Design Awards Issue 2008 tuli luettua kannesta kanteen. Mieleen jäi erityisesti Best airline suite palkinnon voittanut Singapore Airlines. Tämä lentoyhtiö tarjoaa nyt matkustajilleen vielä perinteistä business-luokkaa loisteliaamman tavan matkustaa. Tarjolla on "suite-class" jossa matkustajalla on oma huone nojatuoleineen ja sänkyineen, lennolla tarjottavan menunkin on suunnitellut itse Gordon Ramsay. Kyllä isäntien nyt kelpaa matkustaa Heathrowsta Singaporeen ja pähkäillä samalla ostaako Jaeger-LeCoulturen "Master Compressor Extreme Labin" rannekellon vai uuden 260-hevovoimaisen Claas-traktorin, hinta kun näillä on sama. Meidän pähkäilyt liikkuivat kuitenkin maanläheisimmissä asioissa, koska Kööpenhaminaan saavuttaessa kello 19.19 kaikki ruokakaupat olivat kiinni ja vatsassa pyöriskeli päivällä sinne siirtynyt yksinäinen hodari, joka nyt kuumeisesti kaipasi kaveria. Onneksi Frederiksbergin Pikavalinta oli vielä auki ja saimme hodarille kaverit ja jääkaapin valolle juttuseuraa. 

Suihkun ja aterian jälkeen nukahtaminen tapahtui todennäköisesti kahdessa minuutissa. 

Sunnuntaina nautimme toistaiseksi elämämme parhaat bagelit ja latet Frederiksbergin puistossa katsellen sumussa kylpevää linnaa, kolmen innokkaan valkoposkihanhen kuumottaessa himoitsevasti lohibageleitamme. Tämän hedonistisen hetken päätyttyä totesimme elämän olevan mallillaan. 

mvh

heikkijaolkaheikkijaolka

ps. Lisäilemme sivulla olevaan videoon aina pätkiä kun koemme jotain uutta. Katso usein ja koe paljon.