Copenhagen from the sea

Tänään saimme mahdollisuuden tutustua Kööpenhaminaan vesitse, sillä CBS järjesti perinteisten hygge-iltojen jälkeen virkistävän veneretken. Tämän retken tarkoituksena oli esitellä vaihtareille Kööpenhamina sellaisena kuin se vuosisatoja sitten oli. Täytyy myöntää, ettei tammikuinen venecruising jäätävässä tuulessa lukeudu hedonistisimpiin hetkiin, joita olemme kokeneet. Näillä kulmilla pyörinyt myrsky oli nostanut merelle tylyn aallokon, jossa Laavuksella veneilyoppinsa saaneet savolaiset olisivat olleet ihmeissään punaisella Lami-merkkisellä soutuveneellä, jonka toinen airokin oli pääsääntöisesti poikki. Kuskimme Søren oli kuitenkin meriä kolunnut, no ei ehkä voi sanoa, että merikarhu, valpas merihylje osuu kuvaukseksi paremmin. Kaverilla kun keskicasen halkaisija oli yli 90 senttimetriä. Kööpenhaminan historia oli meille skandinaaveille tuttu ja pystyimmekin veneretken ajan tsekkailemaan erityisellä tarkkuudella tanskalaista arkkitehtuuria, joka on parhaimmillaan juuri mereltä nähtynä. Särähtävin rakennus löytyi Christianshavnista. Tämä rakennus oli jokaisen kalamiehen unelma, parvekkeelta pystyi vetelemään pystypilkillä ylös turskaa ja kesäisin pintaperholla saattoi halutessaan kokeilla oliko lohi otillaan. Kerrostalo oli nimittäin tylysti halkaistu ja keskelle taloa tehty kanaali, jossa halutessaan pystyi harrastamaan edellä mainittuja aktiviteetteja.

Täysin ilman kommelluksia keikka ei kuitenkaan sujunut. Sillä muuten niin kokenut merimursumme Søren joutui hankalaan tilanteeseen kääntäessään venettämme kovassa aallokossa kapeassa kanaalissa. Ja niinhän siinä kävi, että paatissa jumittui pakki päälle ja jysäytimme lasikuitu paukkuen kanaaliin ankkuroituun asuntolaivaan. Kun paattimme puski jo asuntolaivan eteisessä onnistui Søren saamaan vaihteenpäälle ja kitkuttelimme itsemme takaisin vesille. Tämä tilanne oli houkutellut paikalle runsaasti ohikulkijoita, joita aasialaiset vaihtarit nyt ikuistivat Canonit punaisena hehkuen. Parasta oli kuitenkin kun asuntolaivan asukas, tuhti tanskalainen täti, ilmeistyi laiturille aamutakissa ja jokseenkin tuohtuneena huutamaan merimursullemme, jolloin aasialaiset heittivät ilmoille mairean hymynsä ja antoivat Canonin laulaa tätin tilittäessä tapahtumia. 

Veneretkestä kuitenkin selvittiin kokemuksia rikkaampina ja KongensNytorville palatessamme puna Søreninkin kasvoilla oli jo haihtunut. 

Farvel Danish Crash Course

Ensimmäiset kurssit alkavat nyt olemaan ohitse. Hvordån går det? Det går også godt. Kysymys on siis tanskankielen introkursseista, oikeat kurssit alkavat vasta ensi viikolla. Yliopiston puolella tanskan alkeet kestivät kolme viikkoa ja pojojakin tuli 8. Kauppakorkeassa kurssi kesti viikon ja pojoja tuli täydet 0. Mutta eihän sitä pisteiden takia opiskella. Tanska kielenä on yllättävän mielenkiintoista, koska kysymyksessä on ns. siirtymävaiheen kieli. Tämä tarkoittaa sitä, että kieli on alunperin ollut lähes identtinen ruotsin kanssa mutta ajan myötä yhteys ruotsiin on katkennut ja kieli on lähtenyt liukumaan kohti saksaa ja englantia. Ruotsin kielessä erityisesti Heikin tärkeinä pitämät en ja ett sanat ovat kokonaan katoamassa tanskasta. Eli en ja et sanoja ei juurikaan kukaan käytä ja tutkijoiden mukaan muutamassa vuosikymmenessä nämä sanat katoavat kokonaan. Tätä samaa viestiä Heikki yritti turhaan kertoa useammalle ruotsin opettajalle jo kotipuolessakin, näillä sanoilla, kun ei ole mitään merkitystä kielen ymmärrettävyyden kanssa.

Muihin vaihtareihin täällä on ollut helppo tutustua, mutta tanskalaisiin vastaavasti hieman hankalampaa. Tanskalaiset kun jurovat samalla tapaan kuin suomalaiset eikä juttu lähde luistamaan itsestään. CBS:ssä suurin osa vaihtareista tulee Aasiasta, Kanadasta, Yhdysvalloistaja sekä Euroopasta (jopa kouluista kuten NUS,MIT,Colombia University,LSE). Skandinaavejakin löytyy, mutta ne ovat vähemmistönä (Tampere University!). Vaihto-opiskelijoita CBS ottaa vuodessa noin tuhat ja vastaavasti täältä lähtee vaihtoon noin 800 punapartaa. Yleensä tänne tullaan lukemaan rahoitusta ja siltä sektorilta kursseja löytyy paljon. Mielenkiintoista on myös huomata, että täällä tarjotaan kursseja, joita opiskelijat haluavat. Eli ennen lukukauden alkua tarjolla on todella paljon mitä erikoisempia kursseja, joista lopulta toteutetaan ne, jotka ovat saaneet osakseen eniten kiinostuneita. Opiskelijoilla on näin mahdollisuus "äänestää" siitä, mitä kursseja he haluavat järjestettävän. Brilliant.

Heikki: Ensimmäiset pari viikkoa on tungettu täyteen kaikenlaisia kissanristiäisiä, jotka joskus kiinostavat enemmän, mutta yleensä vähemmän. Kissanristiäisissä tuhdissa humalassa liikkuvat kanadalaiset ja jenkit eivät ole sitä viihdyttävintä seuraa, ja heidän kanssa käytävät keskustelut koskevat jääkiekkoa tai heidän maidensa erinomaisuutta, joka savolaista sapettaa. Kanadalaiset ja jenkit luonnollisesti odottavat sinun tietävän kaikki mahdolliset heidän manterellaan sijaitsevat kylät ja tienristeykset ja jos et tiedä, niin voi sitä ihmetyksen määrää. Tälläisten keskustelujen lomassa toteankin usein olevani Kantalasta, ja jos kaveri ei tiedä missä päin maailmaa tämä paikka sijaitsee niin täräytän hyvin soivalla brittiaksentilla: oh dear, you should know! Tämän jälkeen poistun paikalta dramaattisesti, osoittaen etten halua keskustella noin sivystymättömien moukkien kanssa. Olen monta kertaa naureskellutkin omalle 'neroudelleni' palatessani iltaisin milloin mistäkin kissanristiäisistä.  

Olka: Yliopiston puolella vastaavasti opiskelijat tulevat Kanadasta yllätys, yllätys.. No, on siellä toki muualtakin kuten erinäisistä euroopan maista (Saksa, Tsekki, Irlanti, Italia, Ranska..), Aasiasta, Meksikosta. Ja kuten CBS:ssä tuntuu, ettei suurinta osaa kanadalaisia kiinnosta muu kuin halpa olut ja toisten kanadalaisten seura. Yliopiston puolella ei kissanristiäisiä juurikaan ole ollut, mutta syy lienee siinä, että tanskan kurssi on ennen varsinaista lukukauden alkua ja kukin saa varmasti kokea haluamansa kissanristiäiset oman tiedekuntansa intro-viikolla. Tanskan kielen jatkokursseista sen verran, että EU-kansalaisena täällä ei kannata tanskaa opiskella, sillä kurssit ovat kunnan järjestämiä (poislukien CBS, jossa jatkokurssit ovat ilmaisia), ja ne ovat maksullisia EU:n kansalaisille (500 kr/moduli)!

Tälle hetkellä hieman hävettää mainita ruotsalaisille tai norjalaisille olevansa suomalainen, kiitos suomen hiihtourheilun ja erityisesti Variksen. On kummallista, että jokin urheilulaji voi olla läpeensä noin mätä. Menneitä ovat ajat jolloin Juha Mieto voitti taistoja rypemällä suossa ja treenauksen lomassa naukkaili ainoastaan pohjanmaalaisen paikallismeijerin piimää. Tanskalaiset taas ryystävät tänään ylpeinä Carlsbergin ja Tuborgin bisseä, sillä tänään heidän ylpeytensä onnistui nurkkaamalla valtaamaan brittipanimo S&N. Cheers! 

Hyvä oli myös kuulla, että Kemijärven tehtaillekin löytyi käyttöä, ja uskoa suomalaiseen metsäteollisuuteen ja sen kehittämiseen suomessa löytyy. Viikko sitten kirosimme Strøgetillä, kun kuulimme Stora-Enson ostannen konsulttiyhtiö Ernst-Youngilta selvityksen siitä mitä Kemijärven tehtailla voitaisiin tehdä. Tämä valinta osoitti selvästi (kun valittiin Erns-Young esimerkiksi Pöyry Consulting sijasta), että asiaa ei Stora-Enson taholta haluttu hoitaa tavalla, joka olisi eduksi suomalaiselle metsäteollisuudelle. Onneksi nunnuka nunnuka group tarttui tilaisuuteen ja liimapalkkia työnnetään markkinoille E&Y:n lausunnoista huolimatta. Jos Tampereen talousjournalistina tunnettu nimimerkki Paalu lukee tätä, voisi hän tuoda esille oman näkemyksensä tästä metsäteollisuuden jyskytyksestä. Nimimerkki Paalun kanssa kun on usein käyty hedelmällisiä keskusteluja tämänkaltaisista aiheista.

Perjantain kunniaksi valmistimme perinteisen aterian. Pääruoaksi oli keitettyjä perunoita ja jauhelihakastiketta. Jälkiruoaksi työstimme lettuja, joita nautiskelimme karhunvadelmien kera.

Toista nopeasti sana puputupuna ainakin 15 kertaa ja olet valmis aloittamaan tanskan opiskelun.

lettuja

heikkijaolkaheikkijaolkaheikkijaolka

Weekend travelling

Aiaiaia. Kyllä VR:llä on vielä paljon opittavaa. Lauantaina Herningiin suuntautunut retkemme osoitti, että junat voivat kulkea minuutilleen aikataulussa. Tanskan junaliikenteestä vastaa valtion osittain omistama DSB (Danske Statsbaner). DSB:n kyytipalvelun olimme ostaneet jo etukäteen. Liput Kööpenhaminasta Herningiin maksoivat 40€/henkilö/suunta. Lähtö oli normaaliin Pena-aikaan eli herätyskello päästi ilmoille vimmaisan vinkunan heti viiden jälkeen lauantaiaamuna, eipä ole Kööpenhamina koskaan ollut niin hiljainen kuin tuolloin. Metrossakin saimme yksityiskäyttöön kaikki metron neljä vaunua. Madventures-luokan matkaajalle suosittelemme nähtävyydeksi Kööpenhaminan rautatieasemaa viikonloppuisin ennen kello seitsemää. Näky on kuin hidastetusta elokuvasta, jossa ravintoloista palailevat puolilla valoilla kulkevat ihmiset yrittävät saada nieltyä vielä viimeisen palan tuplajuusto-burgerista, ennen kuin uni vie voiton. Joillakin tosin uni oli vienyt jo voiton ennen sitä viimeistä puraisua ja unta vedeltiin mäkkärin pöydässä. Täällä ravintolat ovat viikonloppuisin auki viiteen aamulla, joten urhoollisimmat soturit palailevat takaisin linnoituksiinsa vasta kuuden jälkeen, koska soturin tanssilattialta löytämä kissimirri ei laskenutkaan lopulta sisälle.

Mutta takaisin raiteille. DSB:n kyyti oli tasaista, joskin meteliä lähti enemmän kuin Valmetista kyntöhommissa, mutta tähänkin junajournalistimme löysi pian selityksen. DSB on nimittäin ovelasti kätkenyt veturin moottorin vaunuun eikä veturin kuljettaja, junailija, pääse nyt matkustamaan omassa vaunussaan. Tämän keksinnön ansiosta junia ei välttämättä tarvitse liittää, sillä jokaista vaunua voidaan ajaa erikseen. Eli halutessaan Tanskalaiset junailijat voisivat ajaa kymmenvaunuisen IC-junan Kööpenhaminasta Strueriin vaunu kerrallaan. Todella nerokasta! 

Junamatka taittui kauniissa auringonpaisteessa peltojen jo ujosti vihertäessä, eikä talvimyrskystä näkynyt jälkeäkään.

Herningiin saavuimme tarkasti 10.34. Kaupunki oli basic-mallinen, ei mitään nähtävää. Joten suuntasimme suorilta apostolinkyydillä messukeskuksessa pidettäville Agromek-messuille. Tämä matka kulutti Converseja viidentoista minuutin ajan. Bussi yhteyskin olisi ollut, mutta laiskat Herningiläiset eivät viitsi ajaa vuoroja kuin tunnin välein. Tämä loi vahvan vaikutelman siitä, että myös Pieksämäen paikallislinja on ottanut mallia täältä. Messukeskuksessa meidät otettiin riemulla vastaan ja liputkin tarjottiin ilmaiseksi. Tämä koski tosin kaikkia ulkomaalaisia, eikä pelkästään savolaisia. Messut olivat noin neljä kertaa suuremmat kuin suomalaiset vastaavat, ja kaikki oli saatu katettujen hallien suojiin. Agromek on Pohjoismaiden, ja ainakin Tanskalaisten mielestä koko Pohjois-Euroopan, suurin maaseututapahtuma. Laiteuutuksia esitellään aina ruokinta-roboteista heinänpöyhimiin ja useita tuotteita tältä väliltä. Mielenkiintoista oli huomata, että esillä oli myös runsaasti laitteistoa, joka oli kokoluokaltaan sopivaa myös savolaisille tiloille. Konepuoleltakin löytyi useita uutuuksia, jotka sopisivat suoraan 900-sarjan Valtraan. Oli esillä myös tylympää laitteistoa, joka edellytti vähintään 200-hevosvoimaista traktoria ja isännänkin täytyi olla yli 70-kiloinen. Kiinostusta herätti esimerkiksi suorasovitteinen etukuormain, jonka liittäminen traktoriin ei edellyttänyt yhdenkään pultin aukaisemista, eikä kuljettajan tarvinnut edes astua kopista ulos. Neljässä tunnissa saimme katsauksen tämän hetken maatalouslaitteistosta  ja tuottajien uskosta maatalouteen myös Pohjois-Euroopassa. Iäkkäät suomalaiset maanviljelijät kun eivät taida uskaltaa sanoa suoraan haluavansa eläkkeelle, he toteavat EU:n tehneen maatalouden harjoittamisen mahdottomaksi. Tuskin se mahdotonta on, aikaa ja kehitystä täytyy seurata vain tarkemmin, enää ei riitä kerran viikossa ilmestyvä paikallislehti, jossa paikallisella konekauppiaalla on kahdesti vuodessa mustavalkoilmoitus myytävistä koneista. 

Kello 15.34 suuntasimme takaisin Kööpenhaminaan, matka oli puuduttavan pitkä ja Wallpaper∗ lehden The Design Awards Issue 2008 tuli luettua kannesta kanteen. Mieleen jäi erityisesti Best airline suite palkinnon voittanut Singapore Airlines. Tämä lentoyhtiö tarjoaa nyt matkustajilleen vielä perinteistä business-luokkaa loisteliaamman tavan matkustaa. Tarjolla on "suite-class" jossa matkustajalla on oma huone nojatuoleineen ja sänkyineen, lennolla tarjottavan menunkin on suunnitellut itse Gordon Ramsay. Kyllä isäntien nyt kelpaa matkustaa Heathrowsta Singaporeen ja pähkäillä samalla ostaako Jaeger-LeCoulturen "Master Compressor Extreme Labin" rannekellon vai uuden 260-hevovoimaisen Claas-traktorin, hinta kun näillä on sama. Meidän pähkäilyt liikkuivat kuitenkin maanläheisimmissä asioissa, koska Kööpenhaminaan saavuttaessa kello 19.19 kaikki ruokakaupat olivat kiinni ja vatsassa pyöriskeli päivällä sinne siirtynyt yksinäinen hodari, joka nyt kuumeisesti kaipasi kaveria. Onneksi Frederiksbergin Pikavalinta oli vielä auki ja saimme hodarille kaverit ja jääkaapin valolle juttuseuraa. 

Suihkun ja aterian jälkeen nukahtaminen tapahtui todennäköisesti kahdessa minuutissa. 

Sunnuntaina nautimme toistaiseksi elämämme parhaat bagelit ja latet Frederiksbergin puistossa katsellen sumussa kylpevää linnaa, kolmen innokkaan valkoposkihanhen kuumottaessa himoitsevasti lohibageleitamme. Tämän hedonistisen hetken päätyttyä totesimme elämän olevan mallillaan. 

mvh

heikkijaolkaheikkijaolka

ps. Lisäilemme sivulla olevaan videoon aina pätkiä kun koemme jotain uutta. Katso usein ja koe paljon.

 

 

Fredag

Kööpenhamina on sen kokoinen kaupunki, että apostolin kyydillä liikkuminen on hieman liian hidasta ja kuluttavaa, mutta julkisen liikenteen käyttö tuntuu taas liialta hurskastelulta. Paras ratkaisu kaupungissa liikkumiseen onkin tsyge, niin kuin savossa on tapana sanoa. Harkitsemmekin tällä hetkellä vakavasti Mustan orin kuljettamista Suomesta tänne. 

Huomenna toteutamme ensimmäisen iskun Kööpenhaminan ulkopuolella. Kohteenamme on mantereella sijaitseva Herning, jonne InterCity-juna lupaa kiidättää meidät alle neljässä tunnissa. Kokeneena junamatkustajana ja Pieksämäen ratapihojen kasvattina heikki rohkenee kuitenkin epäillä, josko kysymyksessä on vain mainoskikka. Sillä esimerkiksi Suomen valtion omistama Valtionrautatiet (VR) on myös luvannut kyyditä hänet useasti Helsingistä Tampereelle tunnissa, mutta parhaimmillaan tämän välin matkustamiseen on kulunut jopa ikimuistettavat kolme tuntia. Uskomme, että vuoden 87 mallia oleva Lada Nivakin olisi taittanut tämän välin nopeammin kuin Italialaisen suunnittelutyön ylpeys Pendolino, joka sopii Suomen olosuhteisiin yhtä hyvin kuin Kekkosmallin karvahattu Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbekille. Eli komea se kyllä on, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Mutta takaisin Herning esittelyyn. Kysymyksessä on Mikkeli-luokan kaupunki, eli asukkaita vajaat 50 000 ja kova hinku aidoksi yliopistokaupungiksi. Herningin ylpeys ei ole ZicZac-yökerhoa muistuttava klubi vaan Pohjois-Euroopan suurin messunäyttämö, jossa järjestetään vuosittain suuret Agromek-messut. Siinä suunnitelmamme huomiselle. 

kuitti,

heikkijaolkaheikkijaolka

ParkDetective™

Viikonlopun aikana toteutimme haasteellisen ParkDetective™-katselmuksen, jonka kohteena olivat Kööpenhaminan upeimmat ja karseimmat puistot. Sää oli yllättävän otollinen katselmukselle, sillä räntäsateen sijasta meitä hyväiltiin navakalla tuulella ja aina niin viehkeällä auringonpaisteella. Seuraavassa summaamme Olkan kanssa vuorotellen omia subjektiivisiä näkemyksiä, joita puistot meissä herättivät.

Ensimmäisenä ParkDetective™ kaksikon suurennuslasin alle joutuu ennakkosuosikkina katselmukseen lähtenyt Frederiksberg Have, joka sijaitsee myös tutkijoiden tulevan asunnon välittömässä läheisyydessä.

 

Heikki: Mun mielestä puisto on kertakaikkisen viehättävä pienine jokineen, joilla vastaan lipuu kirkkaan valkoisia joutsenia. Ei tarvitse kuin katsoa lammelle ja sulkea silmät, niin voi tuntea siirtyvänsä 1800-luvulle ja nähdä Frederiksbergin linnan kauniin prinsessan tulevan päiväkävelylle lammenrantaan. Ja avattuani silmät siinä hän on, kaunis prinsessa, oma vaimoni! Musta tuntuu, että tämä puisto on kuin morsiameni. Ei tosin niin kuuma.

Olka: Musta tuntuu, että tää puisto sotkee kuraan mun valkeet tennarit! No kun toivuin tästä KAUHUkuvasta näin puiston tennareiltani. Kaunis metsäpuisto sanoisin. Niin erilainen kuin aiemmin näkemäni puistot. Vettä, pieniä hiekkateitä ja metsää. Mutta metsän lisäksi myös vihreää nurmikenttää, jonka takaa avautuu näkymä linnaan. Uskon, että tästä puistosta tulee mun lemppari, kunhan se luvattu "Elefanttien laakso" aukeaa. Puiston yhteydessä tai osa puistoa on eläintarhan aluetta ja huomasimme työmaa-alueen laidalla kyltin, jossa kerrottiin eläintarhaan tulevasta elefantti alueesta ja näkymät tulevat ilmeisestikin olemaan tästä elefantti laaksosta myös puiston puolelle. JiPII! Ainiin täytyyhän munkin muistaa se prinssi, no se on seikkailemassa jossain päin liaanipuistoa..

Seuraavaksi kaksikko työntää suurennuslasin, ei sinne minne aurinko ei paista vaan taskuunsa

ja suuntaa viereiseen Sondermarken puistoon. Ja säilyttääksemme riittävän suuren subjektivisuuden vuorottelemme sillä kumpi meistä tuo ensiksi esille oman tuntemuksensa puistoista.

Olka: Tästä puistosta ei paljoa sanottavaa ole. Okei, täällä oli asfaltti väylät paremmat mun tennareille, mutta ei se kuitenkaan oikein istunut puiston miljööhön. Ensimmäisenä silmiin osuikin mutaiset omatekoiset polut, jotka juoksijat (juoksijoita tällä on muuten todella paljon, halpa harrastus kalliissa kaupungissa..) olivat todennäköisesti tehneet säästääkseen polvia. Suurimman vaikutuksen teki kuvassa näkyvä puinen kuja.

Heikki: Mielestäni tällä puistolla ei ole annettaavaa muille kuin kulkukoirille. Puiston jo muutenkin repsottavaa ilmettä lisää keskelle puistoa sijoitetut 

lasiset triangelit, jotka sopivat kokonaisuuten kuin sinappi kaurapuuroon. Ketsupin voisin vielä ymmärtää. Koirien havainnointiin harjaantunut silmäni bongasi puistosta myös vasikan kokoisen Tanskandogin. Musta tuntuu, että ette tiedä, että rodun nimi on englantilaisten keksimä, rodun oikea nimi on nimittäin Saksandoggi. Englantilaiset halusivat kuitenkin saksalaisvihassaan antaa rodulle vähemmän ärsyttävän nimen, joten se on nyt Tanskandogi. Puiston takareuna on pengerretty samalla tavalla kuin meidän piha.

Kohde 3 tunnetaan nimellä Enghave parken. Puisto sijaitsee Carlsbergin panimoiden läheisyydessä, entisellä red light districtillä. Puiston kuvaus voisi olla "hieman suttainen".

Heikki: Mun mielestä puisto näytti kartalla paljon viihtyisämmältä kuin paikanpäältä nähtynä. Parasta puistossa oli sen pienuus, ei tarvinnut montaa minuuttia sitä nuhjuisuutta tuijotella. Bonusta oli korkeilla kaisloilla verhoiltu lampi, jonka likaista vettä ei tarvinnut nähdä.

Olka: Ajattelin, että puisto voisi olla hieno juuri sen pienen koon vuoksi, mutta toisin kävi. Alue, jossa se sijaitsi oli pelkkää punaista tiiltä, ilman lyhtyjä. Puisto oli siististi sanottuna siistimätön. Hienot puitteet kivalle puistolle oli annettu peittyä tuhrittujen penkkien ja roskien alle. Voisi sanoa että puisto oli parhaat päivänsä nähnyt. 

Seuraavan puistoon siirtyminen kesti hetken, koska lauantaisin bussiliikenne on harvennettua ja todella tukkoista. Mutta tupatentäynnä olevassa bussissa vietettyjen hienhajuisten hetkien jälkeen pääsimme perille puistoon, joka kantaa nimeä Faelled Parken. Kysymyksessä on tiettävästi Kööpenhaminan suurin puisto.

Olka: Hieno puisto juuri sen sijainnin vuoksi.. Mun tiedekunta on vieressä! Hieno iso nurmikenttä, mutta siinä se taitaakin sitten olla. Ajattelin aluksi, että tämä on juuri se puisto johon Kööpenhaminalaiset tulevat kesällä palvomaan aurinkoa, mutta taitaa olla niin, ettei Kööpenhaminassa ole niin lämmintä kesällä. Mutta kun kevät ensimmäisen kerran ilmestyy lämpimine auringon säteineen Heikki lupasi, että saan täällä vohveleita. On tässä puistossa siis jotain muutakin hyvää kuin sijainti.. 

Heikki: Tällä puistolla on useita toisistaan poikkeavia persoonallisuuksia. Länsilaidalta puisto näyttää ajanpatinoimalta, keskeltä valtavalta pellolta ja itälaidalta keskitysleiriltä. Nurmikko alueella näyttää olleen todella runsaasti kastematoja. Niin ja täytyy mainita puistoon näkyvä Rikshospitalet, joka tyylikkyydessään vetää vertoja Haukivuoren terveysasemalle. 

Iltapäivän alkaessa kaksikko suuntasi keskustan puistoihin. Ensimmäiseksi sormenjäljet 

otettiin todella mielenkiintoiselta Østre Anlæg puistolta. Tämän puiston reunalla sijaitsee myös näyttävä Statens Museum for kunst. Kööpenhaminan kävijöiden must kohde.  

Heikki: Tuntuu kuin olisi tullut Pieksämäen Poleenin puistoon tai TampereTaloa ympäröivään sorsapuistoon, jossa Kaitsu aina käyttää terrieriään. Tässä puistossa oli suoritettu tanskalaista pystykarsintaa ja jymäytetty muutama tukeva runko kanveesiinkin. Näiden puiden runkojen halkaisija oli sitä luokkaa, että Penan 245 Jonsered Air Injection 21" laipalla olisi vaikuttanut lähinnä hammastikulta. Ei millään pahalla, mutta järeämmät rungot ja järeämmät vehkeet.

Olka: Nätti puisto. 

No niin, nyt ParkDetective™ kaksikko pääsi tositoimiin. Kohteena Botanisk Have, eli luonnontieteellinen puutarha. 

Olka: Upeaa! Mutta ei vielä tammikuussa.. PALJON istutuksia ja jokaisessa

on pieni kyltti vieressä..huh todella järjestelmällistä. Mutta eniten ihmettelen miten puutarhurit ovat saaneet eri maiden kaislat kasvamaan rintarinnan. Esimerkiksi siperian kaisla ja kiinan kaisla? Onko multaa haettu todella molempia varten niiden kotimaasta? Lasipuutarhaan haluan ehdottomasti mennä tutustumaan kaikkiin niihin eksoottisiin kasveihin ja ehkäpä voin samalla tyydyttää saunan kaipuutani. Mutta siis tästä puistosta aion kertoa vielä myöhemminkin

jahka kevät tuo puihin lehdet.   

Heikki: Tuntuu kuin tulisi hyvin hoidettuun puutarhaan. Istutuksia on runsaasti, jopa niin paljon, että ne häiritsevät. Kirjaimellisesti puistoa on vaikea erottaa puilta. Kesällä tämä on varmasti suosikkini, mutta tammikuussa se ei herätä muuta kuin sisäisen viherpeukaloni, jolla ei vielä muutamaan kuukauteen ole käyttöä. Tutkittavaa on ja valtava lasinen talvipuutarha vaikuttaa houkuttelevalta, kuumalta ja kostealta.

Tutkimukset päättyivät Rosenborg/Kongens have puistoon. Puisto sijaitsee aivan kaupungin ytimessä, Rosenborgin linnan ympärillä ja Livgardens kasarmin vieressä. Jälkimmäinen on paikka, jossa Tanskan kuninkaalliset sotilaat harjoittelevat tetsaamista.

Heikki: Tuo puiston portinvartija, soldat Jens J, näyttää todella innostuneen hommastaan ja mulkoilee meitä epäilevästi, joten lähetän hänelle lentosuukon ja saan vastineeksi äkäisen murahduksen, jonka siivittämänä syöksähdän puistoon. Upea puisto, todella. Mielestäni tämä on Kööpenhaminan kaunein puisto. Lähellä keskustaa, mutta silti säilyttänyt kosketuksen historiaan. Puistossa on myös pensaslabyrintti, johon emme uskaltautuneet, sillä Frederiksbergissä tuhlasimme melkein tunnin päästäksemme ulos tälläisesta labyrintistä. Täällä kannattaa käydä samalla kun vierailee Statens Museum for kunstissa.

Olka: Mun suosikki tähän vuodenaikaan. Tässä puistossa oli selkeä linja. Linna toisella laidalla puisto toisella.

 

Tämän katselmuksen jälkeen pari suuntasi Magasin-tavarataloon ja osti kaksikymmentä (20) kevätkäärylettä ja LUOMU colaa. Illallinen oli todella maistuva. 

Kun olet lukenut katselmukset vastaa kyselyyn siitä mikä on Kööpenhaminan paras puisto. Sinä sen tiedät! Sillä kaikkihan on subjektiivista.

vaffels.

Regnet

Tammikuussa Kööpenhamina ei kyllä näytä parhaita puoliaan, kuin aamuisin noin puolen tunnin ajan ja tämäkin tapahtuu vain joka kolmas päivä. Parhailla puolilla tarkoitamme kaupungin aurinkoista sivua. Sillä Aamuauringon kuorruttama Kongens Nytorv on todella kaunis ja saa varmasti kuningatar Margareetankin hymyilemään kauniisti makuuhuoneensa ikkunasta, vaikka häneltä poliittinen valta puuttuukin. Kuningatar perheineen ja veljineen asuu Amalienborgissa, joka on yksi Kööpenhaminan lukemattomista upeista linnoista ja sijaitsee Kongens Nytorvin läheisyydessä. Meidän tämän hetkinen suosikki linna löytyy kuitenkin Frederiksbergistä ja on saanut omaperäisen nimen Frederiksberg Slot. Tätä linnaa ympäröi yksi upeimmista koskaan näkemistämme puistoista, Frederiksberg Have. Tämä puisto näyttää jopa tammikuisessa tihkusateessa kauniilta.

Eilen teimme tarkastuskäynnin paikalliseen Itä-Keskukseen, josta ei löytynyt notkeita rottia vaan julmetun kokoinen kauppakeskus (Fisketorvet), jonka erikoisuuksina voimme mainita Prisma-tyypin tavaratalon, jonka ainut ongelma, kuten kassasetä sen meille esitti oli pankkikorttien kelpaamattomuus (Ei Visaa, Ei mitään pohjoismaisia kortteja, Ainoastaan kaupan oma pankkikortti). Käteinen oli kuitenkin validia ja saatiin pesuaineet ostettua. Kohta se saattaa muuten olla niin, ettei Haukivuoren uudessa S-Marketissakaan käy kuin S-Pankin pankkikortti. Näin sitä luodaan uskollisia asiakkaita.

Tunnetuimmat turistinähtävyydetkin on nyt jo ehditty katsastaa; merenneidot ja oopperatalo sekä täräyttävimmät linnat. Huomaa, että merenneidot oli monikossa. Tämän tarkoitus ei ollut testata blogintarkastelijan kykyä itsenäiseen tekstin ymmärtämiseen vaan tuoda esille se tosiseikka, että merenneitoja onkin kaksi. Toinen on perinteinen pienimerenneito, jonka kaikki tietävät ja toinen on päivitetty versio, moderneilla lisukkeilla (kuvassa).

Meille oli uutta, että perinteinen pienimerenneito on joutunut käymään polilla paikkailtavana useampaan otteeseen. Syitä näihin sairaalakeikkoihin ovat olleet esimerkiksi yllättävät pään ja käsien irtoamiset. Onneksi Tanskassa terveydenhuolto on vankalla pohjalla ja nämä merenneidon vaivat on saatu pikaisesti paranneltua. Sillä jos sama olisi sattunut vaikka Pieksämäellä ja merenneito olisi kiikutettu Pieksämäen aluesairaalaan, olisi hänelle todennäköisesti määrätty ainoastaan Buranaa ja passitettu tyttö takaisin istumaan kivennokkaan hyisen meren äärelle. Nyt kun bodypainting on in, tai ainakin muutama vuosi sitten oli, merenneitokin innostui hommasta niin totaalisesti, että maalautti itsensä kauttaaltaan punaiseksi viime keväänä. Eihän siinä sitten taas muu auttanut kuin polille ja tärpätillä paikat puhtaiksi. Tällä hetkellä neiti näyttää kuitenkin voivan hyvin, hieman taitaa olla lihonut. 

Kööpenhamina ja Tanska ylipäätään on tunnettu rohkeista 

arkkitehtuurisista ratkaisuista. Olkan mielestä tosin myös Suomi on tunnettu rohkeista arkkitehtuurisista ratkaisuista, sillä onhan esimerkiksi Vantaalla useita mielenkiintoisia rakennuksia kuten vaikkapa Keskon-tukku, puhumattakaan Pieksämäen rohkeasta arkkitehtuurista, jota ei voi olla huomaamatta huristellessaan huivit heiluen Pieksämäen Champs-Élyseétä (Keskuskatu) pitkin kohti uutta Citymarkettia. No, on Suomessakin onnistuneita uudemman polven rakennuksia. Kööpenhaminassa niitä näkee vain luvattoman paljon. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa oopperatalo (kuvassa) tai kuninkaallinen kirjasto. Nyt kun Helsingin musiikkitaloprojekti vaikuttaa olevan yhtä nopeassa muutoksessa kuin Ylen Jugnerin naissuhteet eikä rahoitusta tunnu enää löytyvän kuin kuurojen säätiöltä, kannattaisi ottaa mallia tanskalaisista. Kööpenhaminan oopperatalon rahoitus tuli nimittäin kokonaisuudessaan Maersk-logistiikka yhtiön pääomistajalta. Maersk on muuten yksi Tanskan suurimmista yrityksistä (Liikevaihto 2006 oli 137 267 000 000 DKK). Luulisi Suomestakin löytyvän jokin varakas musiikin ystävä, jonka povitaskussa pullottaa muukin kuin puoliksi täysi VSOP luokan konjakki pullo. Yksityisen rahoituksen turvin voitaisiin keskittyä itse rakennusurakkaan eikä poliitikkojen tarvitsisi käydä keskustelua siitä kuka saisi mahdollisesti käyttää musiikkitalon lämpiössä olevaa Jura-merkkistä kahvikonetta.   

Loppuviikon aikana pyrimme toteuttamaan ParkDetective-osion, jossa tarkastelemme erittäin subjektiivisesti täältä löytyviä puistoja, käyttäen mahdollisimman runsaasti 'musta tuntuu' tyyppisiä ilmauksia. Tämän jälkeen blogin lukijat voivat kommentoida kumman (HeikinvaiOlkan) subjektiiviset tulkinnat olivat osuvampia ja mikä puisto voitti todella arvostetun subjektiivisen ParkDetective-awardsin.

Rørdrum?

OlkajaHeikkiOlkajaHeikkiOlkajaHeikkiOlkajaHeikki

Alkupalat

Olemme saaneet eväät syötyä, mutta nälkä ei ole vielä kaikonnut. 

Asetuimme hetkeksi aloillemme, sillä vietämmehän muutaman hetken tilapäismajoituksessa, ennen kuin lopullinen asuntomme vapautuu ja voimme asettua jaloillemme.

Parin päivän Kööpenhaminan kopelointi on jo alkanut tuottaa tulosta, tämä kaupunki lämpenee savolaisille kuin Harvian hetivalmis© kiuas eli yllättävän nopeasti. Se taitaa kuitenkin johtua kaupungin suhteellisen inhimillisestä koosta, asukkaita kun Kööpenhaminassa on vain 1,8 miljoonaa ja puolilla näistäkin on punaiset hiukset tai parta. 

Kaupunkia olemme kopeloineet jaloilla sekä kumi- ja rautarenkailla varustetuilla välineillä. Julkinenliikenne on yllättävän toimivaa ja kuukausi laaki julkisiin maksaa 310kr eli noin 40€. Täällä ei ole minkäänlaisia alennuksia opiskelijoille eikä kai juuri muillekaan. Kummitusjunaa muistuttava metro on ylivoimaisesti sykkivin kulkuväline. Kuljettajaa näissä metroissa ei ole laisinkaan, joten matkustajat pääsevät istumaan ns. kuljettajan paikalle aivan metron keulaan ja tämäkös savolaista maalaispoikaa viehätti niin suuresti, että Olkan oli aina parin pysäkinvälin jälkeen pyyhittävä metron etulasia kun Heikki sylkiroiskuen päristeli meneemään kuin HKL:n kokeneempikin kuljettaja. Ja niinhän siinä kävi, että kaikki metrolinjat (lue kaksi) oli ajettava päästä päähän useampaan otteeseen, jotta Heikin aikeet uudesta unelma-ammatista hävisivät, sillä ammatti alkoi vaikuttamaan hieman yksitoikkoiselta muutaman tunnin jälkeen. Kööpenhaminassa on todellakin vain kaksi metrolinjaa M1 ja M2, nämä nimetkin viittaavat enemmän salaiseenpalveluun kuin julkiseenliikenteeseen. Tämä metrolinjojen määrä ei todellakaan riitä tämän kaupungin tarpeisiin ja niinpä tänne onkin rakennettu kattava S-Train järjestelmä, joka ainakin meidän silmissä vaikuttaa normaalilta metroverkostolta, junat ovat samankaltaisia kuin Helsingin metrot ja kulkevat sekä maan alla että yllä. Näitä S-Train linjoja kaupungista löytyykin sitten 6 kappaletta.  

Toistaiseksi olemme kopeloineet ydinkeskustan lisäksi ainoastaan alueet joilla pajamme sijaitsevat eli Ørestad (Kobenhavns Universitetet), Frederiksberg (Copenhagen Business School) ja Østerbro (Kobenhavns Universitetet). Vilkkain näistä alueista oli Frederiksberg ja hauskin Ørestad. Ørestad on alue, jossa enemmän tai vähemmän näyttävästi yhdistyvät 2000-luvun futuristinen arkkitehtuuri ja 80-luvulta peräisinolevat ränsistyneet autokorjaamot ja joutomaa-alueet. Østerbro oli siistiä ja hiljaista campus-aluetta.Tarkempia aluekatsauksia,kunnallispoliittiseen tyylin voi tsekkailla www.kk.dk. Meidän aluekatsaukset ovat kuitenkin kiinostavampia ja ne tarkentuvat kun kopeloimme lisää.

Eilen saatiin kunnon lumipeitekin (kokonaiset 5cm), mutta se katosi yön aikana. Uutta tullaan tuskin hetkeen näkemään, ei sen tosin ole niin väliksikään. Pureva viima ja sumu riittävät ihan hyvin näin alkuun ja myös loppuun.

Hvad er rørdrum?

vaffels för alla,

 heikkijaolkaolkajaheikki